Luettua lokakuusta joulukuuhun, part 3
Leena Lehtolainen, Tiikerinsilmä
Vaikka miten yritän, ei yhden lempparikirjailijani Lehtolaisen Henkivartija Hilja Ilveskero vain ole lempihahmoni. Avasin Tiikerinsilmän taas vakaasti uskoen, että nyt kolahtaa vaikka aiemmat Ilveskeron tähdittämät kirjat eivät ole yltäneet edes top 100:ni.
Ei kolahtanut.
No, tulipahan luettua.
Denise Rudberg, Yksi tappava syrjähyppy
Taas yksi viihdyttävä ruotsidekkari. Kirja tutustuttaa lukijan syyttäjän sihteeri Marianne Jidhoffiin ja rikostutkija Torstin Ehniin. Päähenkilöt ovat varsin samaistuttavia arkisine ongelmineen, eli hyvinkin helposti lähestyttäviä ”sankareita”. Itse sain lisäkivaa kirjailijan tavasta mainita entisen kotikaupunkini Tukholman kadun- ja paikannimiä tapahtumien yhteydessä.
Sujuvaa, mukaansa vievää tekstiä. Luen jatkossakin.
Jussi Valtonen, Siipien kantamat
Tarina keski-ikäisen opettajan lumoutumisesta lukiolaistytöstä on sinänsä täysin mahdollinen, joskus jopa molemminpuolisenakin eikä vain miehen unissa, mutta tässä kirjassa suhde ei vain ole uskottava. Kaikki muu päähenkilön elämässä on elämänmakuista, mutta juuri ”pääsuhde” ei vain uppoa minun kovaan päähäni.
Melodramaattiset yo-juhlat saivat minut lähes ääneen ärisemään yli-imelyydellään.
Onneksi luin tämän kirjan vasta nyt – jos tämä olisi ollut ensimmäinen Valtoseni en olisi lukenut enää toista ja jäänyt paitsi mahtavasta ”He eivät tiedä mitä tekevät”-kirjasta.
J.K. Johansson, Palokoski-trilogia:
Laura
Noora
Venla
Jos ei anna muutamien epäloogisuuksien ja epäuskottavuuden häiritä, ovat Laura, Noora ja Venla varsin viihdyttäviä seuralaisia pimeisiin iltoihin tai kesällä aurinkotuoliin.
Kirjoista ei oikein ota selvää, onko ne kirjoitettu vähän kieliposkessa irvaillen dekkarigenren kliseille vai ihan tosissaan.
Palokosken koulusta katoaa/kuolee kauniita nuoria naisia ja kas, koulussa on juuri aloittanut työskentelyn entinen poliisi, nykyinen erikoisopettaja, jonka velikin saman koulun palkkalistoilla on (ja joka tietysti on kaikkien tyttöjen kanssa ollut tekemisissä..).
Sekaan vähän luontaistuotebisnestä, bodausta, paljon seksiä, lapsettomuusongelmia…
Jep, kyllä tästä sopasta kuuma keitos aikaansaadaan.
Moriarty Liane, Nainen joka unohti
Hykerryttävän ihana kirja.
Päähenkilö Alice kolauttaa päänsä ja herättyään tällistä luulee olevansa 29-vuotias, esikoistaan odottava nuori nainen, mutta Hupsista! Todellisuudessa hän on 39-vuotias, keskellä avioeroa elelevä kolmen lapsen keski-ikäistyvä äiti. Elämästä on kadonnut pitkä pätkä. Kuinka nykyiseen arkeen asettuu 10-vuotta nuorempi minä?
Ainakin itse pysähdyin useaan otteeseen miettimään, mitä jos itselleni olisi käynyt noin keväisessä päävammassa…
Hömppäähän tämä kirja on mitä suurimmassa määrin, mutta äärimmäisen viihdyttävää.
Stephen King, Herääminen
Sehän lienee jo tullut selväksi, että minä olen se täysin kritiikitön King-fani?
Herääminen tekee sen minkä Kingin kirjat yleensäkin, tutustuttaa tarinan ihmisiin ja herättää tunteita heitä kohtaan. Heräämisen kertoja Jamie Morton on kaikista vioistaankin huolimatta hyvä mies ja lukija kulkee mielellään hänen rinnallaan. Kohtaamiset Jacobsin kanssa pistävät alussa pitämään pastorista, mutta vähitellen mukaan hiipii ihmetys ja epäily, onko kaikki mikä näyttää hyvälle, hyvää ilman takaiskuja tai -ajatuksia?
Jamie kulkee pitkän tien ja matkan varrella tapahtuneet kohtaamiset Jacobsin kanssa vievät vääjämättä kohti loppuratkaisua, joka on…niin, luepa itse!