Kenelle kellot soivat?

Nehän soivat kenelle sattuu, mutta ajattelin tässä esitellä Kirsihannelen innoittamana muutamia aikarautojani, joita ilman en osaa ollakaan!

Olen rakastanut rannekelloja aina. Minulle on kerrottu, että ollessani jotain neljä-viisi vuotias, olin kirkassilmäisenä kysynyt mummiltani, että jokos sinä kohta kuolet, että mie saan sinun kellosi? Mummi oli aiemmin jossain perhejuhlan yhteydessä esitellyt joskus kelloaan ja todennut, että minä hänen tyttölapsenlapsistaan vanhimpana, kultakellon perisin hänen kuoltuaan…
Sieltä asti kellohulluuteni siis juontaa!

Lempikelloni tyyli on vaihtunut vuosien myötä moneen kertaan. Minulla on ollut kaulakelloja, sormuskelloja, taskukelloja ja tietysti miljoona erilaista rannekelloa. Jokunen vuosi takaperin siivosin kellokaappini ja pistin kiertoon kolmisenkymmentä ajanmittaajaa, mutta kyllähän noita vieläkin riittää useampi tusina ranteeseen kiinnitettäväksi.

Kello on minulle koru, mutta todellakin käytän sitä myös aidossa ja alkuperäisessä tarkoituksessaan, eli ajan mittaamiseen. Minäkään en jaksa aina olla kaivamassa kännykkää esille ja sitäpaitsi rannekelloa voi vilkaista paljon huomaamattomammin kuin kännykkää!

Alla muutama esimerkki lemppareistani:

Tämän puolipallon mallisen Visa-kellon sain 35-vuotislahjaksi Tampereella. Ihan pyynnöstä halusin siihen kaiverruksen XX 35-vuotta ja kultasepänliikkeen myyjä oli kuulema vähän kakistellut asialle. Turjake oli saanut moneen otteeseen vakuutella, ettei hänen puolisonsa suutu tai loukkaannu ilmituoduista ikävuosista.

Tämän DKNY:n kellon bongasin näyteikkunasta ja kävin hipeltämässä sitä useampaan otteeseen ja lopulta pyysin myyjättäreltä luvan ottaa kellosta kuvan. Jonka sitten lähetin Turjakkeelle ( joka haikaili synttärilahjatoivetta ) saatesanoin mistä kyseisen kaunokaisen voisi minulle käydä yllätykseksi ostamassa… Tämä on siis 45-vuotis lahjani, siihenkin on kaiverrettu nimeni ja 45-v.

Nomination-kello on taas 50-vuotislahjani. Kellon rannekkeen maskotit ovat hankitut parhaan ystävättäreni kanssa tehtyjen reissujen muistoiksi. Helmiäissoikio muistuttaa Irlannista ja merenrannalta kerätyistä simpukoista, korkokenkä vie ajatukset Madridin matkalle (voi niitä kenkäkauppoja!), Kirkas kristalli kuljettaa Prahaan (mitä kaikkea voikaan kristallista valmistaa!) ja Amsterdamin viikonlopusta kertoo kullattu lehti…
Vielä mahtuu rannekkeeseen uusia paloja siinä jo olevien seuraksi.

Siirrytäänpä muihin kuin synttärikelloihin.
Tämä oranssinen bling-blingkaunotar on ekalta yhteiseltä Rodoksen matkaltamme Turjakkeen kanssa. Hän osti tämän minulle vanhasta kaupungista, taisi maksaa 7 euroa jos en väärin muista. Toimii edelleen ja on mieluinen kuin mikä!

Tykkään myös isoista ja massiivisemmista kelloista, tämä kolmikko on vanhanaikaisesti määriteltävissä  ”miesten kelloiksi”, mutta sopivat minusta mitä moninaisimpiin tilaisuuksiin ja asuihin. Hempeämpiin kokonaisuuksiin tällainen kello luo piristävän ”rokkändroll”-hengen.

Tämä Espritin Chronograph päätyi ranteeseeni poliisihuutokaupan yllätyspussista. Turjake ja poikakin sitä hetken mieluilivat itselleen, mutta minun ranteessani se on pysynyt.

Takaisin bling-blingiin!
Ylemmän kellon sain itselleni huutokaupasta toissa syksynä, kun tylsän sunnuntain ratoksi ajelin lähikunnassa järjestettävään huutokauppaan. Kellon kanssa samanmoinen rannerengas kuului settiin, kuva saa kivet näyttämään muovilta, mutta ihan ehtaa tavaraa ovat. Blingblingit kristallia.

Ja alhaalla todelinen kruusauksen, kimalluksen ja glitterin kuningatar rannekello! Suoraan Kiinasta, delivered by Wish ja hintakin oli huimaavat 2 euroa postikuluineen!
Uskomatonta mutta totta – kello käy ihan oikeaa aikaa!

Ja loppuun aihepiiriin soveltuva biisi: https://www.youtube.com/watch?v=Ud_JZcC0tHI