Hunajata Hunajata – vuosi hunajakummina

”Hunaja on luonnosta peräisin olevaa makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut kasvien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai kasvien elävillä osilla elävien kasveja imevien hyönteisten eritteistä, joita mehiläiset keräävät, muuttavat yhdistämällä omia tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, luovuttavat hunajakennoon, haihduttavat liiallisen veden, varastoivat ja jättävät kehittymään ja kypsymään hunajakakkuihin.» ”
(EU:n hunajadirektiivin 2001/110/EY[1] perusteella annettu soveltamisasetus[2].) kuva Melanie Pixabaystä

Näin viisas ja tarkka määritelmä hunajasta löytyy Wikipediasta, mutta sehän on sanoja sanoja vain. Kullankeltainen tuote on paljon enemmän kuin mehiläisten tuottamaa eritetettä, se on makeaa, maukasta ja monikäyttöistä herkkua, joka tuo hymyn huulille ja kielelle.
Ravitsemuksellisesti hunaja ei sisällä merkityksellisiä määriä vitamiineja tai kivennäisianeita, mutta se on makeuteensa nähden vähempikalorista kuin sokeri ja sen glygeeminen indeksi on sokeria alhaisempi, joten ne nostaa verensokeria hitaammin ja pitää sen pitempään tasaisena.

Luonnonlääkinnässä hunajaa käytetään paljon:
sillä on mm. antibakteerisia ominaisuuksia ja näin se on luonnonmukainen tapa hoitaa haavoja, palovammoja tai muita ihon vaurioita.
Oletetaan myös, että hunaja vaikkapa vahvistaa elimistön tasapainoa, tasoittaa hormonitoimintaa, lisää hedelmällisyyttä ja auttaa eturauhasvaivoissa.Ja kukapa ei olisi nauttinut kuumaa hunajavettä tai imeskellyt lusikallista hunajaa kurkkukipuisena?

Se mikä itselleni merkitsee kuitenkin eniten, on se, että rakastan hunajan makua kuumien juomien makeuttajana tai vaikkapa juurespadassa tai thaimaalaisessa kanaruoassa…hunaja on HERKKUA!

Kun sitten viime joulun alla miettiessäni jotain vähän erikoisempaa joululahjaa jälkikasvulle, törmäsin mainokseen Lapinlahtelaisen Hunajalähteen tarjoamista kummimehiläispesistä ja olin heti myyty.

Lunastin siis vuodeksi lapsilleni yhteisen kummimehiläispesän ja vastaanotin tästä kummitodistuksen 🙂 Pitkin vuotta he ovat saaneet tarhan videokuulumisia sähköpostiin ja mehiläistarhan vuodenkiertoa onkin ollu tosi mielenkiintoista seurata. Parasta kaikessa on kuitenkin viime viikolla postiin saapunut lähetys, missä oli kuusi purkillista (1,8 kg) ”oman pesän hunajaa”. Purkit ovat vieläpä varustetut personoiduilla etiketeillä ja tämä herätti suurta ihastusta vastaanottajissaan.

Iloksemme lahjansaajat antoivat sekä minulle että Turjakkeelle ikiomat purkit ja hetihän sitä piti maistaman!

Se maistuu kesälle ja auringolle <3