Muumikieltä puhuvat äidit
Totuushan on se, että täällä Susirajalla puhutaan murteella aika reippaasti (tämä lause kuulostaa puhekielellä tältä:
Tottuushan on se, että tiällä Susirajalla viännetään ihan helevetisti murtteella).
Itse käytän ja olen aina käyttänyt murrettani reilusti ja jopa vähän rehvastellen, ihan kaikille ikäryhmille puhuessani. Omille lapsillenikin olen selittänyt asiat viäntämällä ilman sen isompia sipistelyjä ja molemmista on tullut sanalliselta ja kirjalliselta ilmaisultaan hyvinkin taitavia ja nokkelia.
Koska meijjän murre on aina ollut osa tavallista kommunikaatiota tilanteessa kuin tilanteessa, korvaani suorastaan särähtää, kun kuulen sivukorvalla yhä enenevässä määrin lapsille puhuttavan muuta kuin alueen arkikieltä. Äitien käyttämä Muumi-sarjasta tuttu kielirakenne ja nuotti kuulostaa minun korvaani tosi omituiselle, jopa teennäiselle ja ylettömän hienostelevalle.
Esimerkkitilanne:
Kaksi naista ja lauma lapsosia
– naiset juttelevat keskenään
”hei mitä sie halluut kahvin kanssa, mie aattelin että mie halluun jiätellöö, otatko siekkiin?”
”en mie tiijjä, mie oikkeestaan halluisin pullaa tai kuakkua, jos tuolla olis jottain oikkeen imellää ja rasvasta”
Naiset kääntyvät lasten (3-5 vuotiaita) puoleen:
”Aapo, haluaisitko sinä nauttia kupillisen kaakaota vai kenties limonadin? Ehkäpä leipäviipale seuraksi? Entäpä Serena, luuletko että lounaaksi maistuisi paremmin suolainen kuin makea leivonnainen ?”
”Rasmus, olisitko kiltti ja odottaisit rauhallisesti Aapon ja Serenan seurassa, olemme nyt kahvilassa ja odotamme vuoroamme, meitä palvellaan aivan hetken kuluttua”
Kommentti ystävättärelle:
”Hitto kun mie en yhttään jaksaisi tässä kuumassa oottaa ja tapella näijjen tenavien kanssa. Lähettäänkö illalla ihan kahesttaan jonnekkiin, käyvvään vaikka kaljalla..”
Taas lapsille:
”Kylläpäs onkin kaunis ja ihana päivä, nautitaanpa nyt kaikki yhdessä tästä hurmaavasta kahvilaidyllistä, eikös meillä olekin mukavaa! Voi kuinka hauskaa meillä onkaan!”
????
Onko takana ajatus, että tätä ”Muumikieltä” puhuen lapsista kehittyy intellektuellempia ja kielellisesti lahjakkaampia ja sulosanaisempia yksilöitä?
Vai luulo, että lapset (kuten ulkomaalaisetkin) ymmärtävät puhetta paremmin kun se artikuloidaan selkeästi ja pikkuisen kovemmalla volyymilla kuin normaali puhe?
Tai onko kenties kyseessä joku uusi tutkimus, jonka mukaan lapsille pitää juurikin korostetusti yleiskielellä puhua, vaikka se ei kirjaimellisesti kotiseudun yleiskieli olisikaan?
Oi blogimaailman ryhmääly ja viisaus, valaiskaa minulle tämä ihmetykseni aihe ja helpottakaa uteliaisuuttani, ehkä huvittuneisuutenikin tiedoista taantuu ja pystyn naama peruslukemilla kommunikoimaan lajin edustajien kanssa!