A-luokan viikonloppumatka
Perjantaiaamuna junassa ei paljon tungosta ollut ja sainkin kokonaan omaan käyttööni pienen työskentelyhytin, aamu avautui lähes aurinkoisena ja vaikka olinkin hiukkasen väsynyt vähäunisen yön jälkeen odotin innolla edessä olevaa viikonloppua!
Edellisen kerran ehdin entiseen kotikaupunkiini vuosi sitten ja ikävä Hämeenkadulle, Koskipuistoon, Laukontorille ja ihan joka paikkaan oli kova. Puhumattakaan siitä miten ihana oli päästä tapaaman ystäviä.
Olin Tampereella jo ennen puolta päivää, tepsuttelin viimaista Hämeentietä Koskikadun Cumulukseen jättämään matkalaukkuani säilitykseen mutta ilokseni sainkin huoneeni heti käyttöön. Huone oli pikkujoulutarjous-koodilla varattu, edullinen standardhuone ja aika pienihän se oli, mutta eipä siellä ollut paljon muuta tarkoitus tehdäkään kuin nukkua ja sängyt olivat tosi mukavat.
Pientä skarppausta olisin kaivannut myös siivoukseen, vessan meikkipeilissä oli edellisten tai sitä edellisten vieraitten klähmiä (puristeltujen finnien peruja?) eikä huoneesta oltu kyllä pölyjä pyyhitty piiiiitkään aikaan.
Sijainti on kuitenkin loistava, henkilökunta ok ja aamiainen maistuva.
Mutta joo – tuskin menen toista kertaa ellei aivan tajuttoman hyvää tarjousta tule.
Tapasin perjantai-iltana yhden ystävättäreni Thaimaalaisen ruoan merkeissä, kävimme syömässä hotellin vieressä sijaitsevassa Faasai -ravintolassa ja ruoka oli oikein hyvää, seura suorastaan loistavaa. Maailma parani taas monta piirua ja maailmanlopunkellon akseli siirtyi peräti taaksepäin!
Lauantaiaamupäivällä saapui toinen ystäväni Ikaalisista ja poksautimme (ensimmäisen) kuoharipullon juhliaksemme jälleennäkemistä. Edellisestä tapaamisesta oli aikaa vuosi, joten meillä oli monet juhlat iloittavina (mm. molempien synttärit, valmistumiseni, pojan valmistuminen ja uusi työpaikkani) sekä yksi ”surtavana” eli irtisanomiseni.
Shoppailun ja kaupungilla huuhailun jälkeen päädyimme Katmanduun syömään Nepalilaista ruokaa. Katmandussa on mukava henkilökunta ja ruokien tulisuuteen saa vaikuttaa ohi ruokalistankin. Herkkua!!
Valoviikkot eivät häikäisseet entiseen tapaansa, kun iso osa kadun yli roikkuvista valofiguureista oli poistettu, mutta lehmuksissa killuvat valopallot olivat nekin kauniita. 
Iltarientoihin lähdettiin helmat heilahdellen ja punainen tyllialushame vilahdellen.
Hauskaa oli…
Paapan kapakassa meinasin tosin läväyttää yhtä limanuljaskaa päin pläsiä, mutta tyydyin lopulta äsähtämään – Sanan säilä on vahvempi kuin naisihmisen nyrkki (ellei ole Eva Wahlström) ja muutenkin olen rauhaarakastava ihminen…
Tampere on ihana paikka, mutta voi jee miten siellä vierailut väsyttävät (ehkäpä pitäisi malttaa nukkua enemmän kuin nelisen tuntia yössä)! Kotiuduttuani sunnuntai-iltana uuvahdin jo yhdeksän jälkeen enkä herännyt kellonsoittoon aamulla!