Lomalla luettua (kuunneltua)
Yleensä tykkään enemmän lukea kuin kuunnella kirjoja, mutta aurinkotuolissa maatessa äänikirjat ovat ehdottomasti se paras vaihtoehto. Lempparini Bookbeat mahdollistaa valinnan kymmenien jos ei satojen teosten joukosta ilman että laukkuaan tarvitsee täyttää painavilla tiiliskivillä (ei ole maksettu mainos, ihan oma mielipide).
Instassa jo naureskelinkin, että Gillian Flynnin Auttava käsi -novellin esittelyteksti on kyllä hersyvin esittelyteksti pitkiin aikoihin – vai mitäs itse sanotte: ”Aaveita ei ole. Näin kuvittelee tarinamme päähenkilö, rannevamman takia käsiseksityöläisestä selvänäkijäksi heittäytynyt nainen”.
Pakkohan tämä oli ladata kuunneltavaksi!
Tarina ei kuitenkaan ole mikään vitsi vaan aivan kelvollinen jännärintynkä yliluonnollisine (vai sellaisiksi kuvitelluine) väreilyineen aitoon 80-luvun henkeen.
Maukas välipala, maistapa ite!
Nina Peura: Kuolemankukkia
Siinä jää hammaslääkäriksi opiskeleva Pauliina Tampereelle kuin nalli kalliolle kesken romanttiseksi tarkoitetun viikonlopun kun potentiaalinen poikaystävä, rikoskomisario Olli Berg säntää takaisin Helsinkiin johtamaan opiskelijoiden yöllisten juhlien päätteeksi kuolleena löydetyn emännän rikostutkimuksia.
Tarina on rönsyilevä, henkilöiden arkipäivää, ajatuksia ja elämää esitellään laajasti, kertoja-ääniä on kaksi: Pauliina, joka pääasiassa pohtii mahdollista parisuhdettaan Ollin kanssa ja Olli, joka pääasiassa pohtii murhatutkimustaan, mitä nyt vähän ihastuu yhteen todistajaansa…
Kielot tuoksuvat ja on niillä muutakin tekemistä jutun kanssa – jotenkin minulle tuli etäisesti olo kuin olisin lukenut varhaista Agatha Christietä.
Hauska tuttavuus.
Nina Peura: Kultasadetta
Ruumishan se heti alkuunsa löytyy. Toimitusjohtaja Gunnar Suurmaa löytyy kuolleena vuoteestaan ja löytäjänä tomii hänen vaimonsa Laila. Alkuun luonnolliselta kuolemalta vaikuttava tapaus kääntyy kuitenkin rikoksen puolelle ja Kuolemankukista tuttu Olli Berg pääsee taas toimeen.
Suurmaan perheen ja yrityksen tarinaa taustoitetaan tutkimusten edetessä ja taaskin tarinankulku muistuttaa minua vanhoista brittidekkareista, eikä huomio ole yhtään negatiivisella painotuksella lausuttu.
Tässäkin kirjassa löytyy vastauksia kasvimaailman puolelta – Kultasade hehkuvine kukintoineen on tärkeä tekijä monessa asiassa…
MUTTA MIHIN JÄI PAULIINA?
Sisko Savonlahti: ”Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu”
Tämä oli kyllä ärsyttävin lukemani kirja vähään aikaan.
Juu parodia.
Juu satiiria.
Mutta valitettavasti ihan elävässä elämässä olen törmännyt tämän kirjan päähenkilön tyyppisiin itsekeskeisiin, epäkypsiin, typeriin ”naisiin” ja se ihmistyyppi vain nostaa niskakarvani pystyyn.
Sinällään jouhevasti etenevää tekstiä ja viihdyttävä opus, mutta ehkä sloganistani huolimatta otin tämän liian vakavasti.
Tuskinpa olen varsinaisesti tämän kirjan kohderyhmääkään. En tiedä onko kyse iästä vai asenteesta, vai iän tuomasta asenteesta, mutta en vain pystynyt löytämään tämän kirjan päähenkilöstä yhtään mitään, mikä herättäisi sympatioita. Teki mieli kiljua tasaisin väliajoin DROP DEAD BITCH!
Mutta tämähän on vain minun kalkkeutunut mielipiteeni, muodosta itse omasi 😀