Lanttu- ja porkkanalaatikkoa talon lämmityksen sivutuotteena
Turjake palelee koko ajan. Ja niinpä hän oli lämmittänyt keittiön ison leivinuunin, enkä minä mitenkään voinut jättää hyviä lämpöjä käyttämättä hyödykseni….
Jos ei kaikille ole vielä tullut selväksi, niin JOULU on tulossa ja ainakin meidän joulupöytäämme kuuluu ehdottomasti niin lanttu- kuin porkkanalaatikko, joten päätinpä sotkea laatikkomassat ja pistää yönseuduksi paistumaan uuniin (saa Turjake uuninkyljessä lämmitellessään nautiskella sulotuoksuista samalla).
Niinpä kotimatkalla töistä käväisin laiskana valmiit sosemakkarat kaupasta, 2 kg lanttusosetta ja 2 kg porkkanasosetta. Olen sitä mieltä, että kun asioiden tekemistä helpottaa ”puolivalmisteilla” välttyy useaa ihmistä ahdistavalta tekemisen stressiltä ja ahdistukselta – miksi ihmeessä käyttäisin piiiiitkät tovit lanttujen ja porkkanoiden kuorimiseen (joskus se on kyllä kivaakin), kun nuo soseet toimivat oivallisesti ja ovat ihanan vaivattomia?
Prööttäsin lanttusoseet makkaroista (2 x 1kg) isoon kulhoon, lisäsin 1,5tl suolaa, pari maustemitallista valkopippuria ja muskottikukkaa, reilut 2dl siirappia (lanttulaatikossa pitää olla runsaasti siirappia), 4 munaa ja 4dl kermaa (ei mitään kevytkermaa, vaan ihan sitä itteensä), puolisen desiä sulaa VOItakin sekaan heitin ja sotkin sörsselin tasaiseksi massaksi.
Ihan iisipiisi homma siis. Sitten vain sörsseli laakeaan vuokaan ja odottamaan uuniin pääsyä.
Porkkanasosettakin oli kaksi kiloista makkaraa ja ne tyhjensin isoon kattilaan, jossa olin kypsentänyt 3dl puuroriisiä 8 desissä vettä. Sekaan 1tl suolaa, pari maustemittaa valkopippuria ja tiraus muskottipähkinää ja mustapippuria, reilu desi siirappia, 8dl kermaa ja neljä kananmunaa.
Eipä hankalaa tämänkään sekoituksen valmistus. Porkkanalaatikon jaoin useampaan pienempään vuokaan, koska näin sain molemmat satsit sopimaan uuniin samalla kertaa.
Periaatteessahan nämä laatikot valmistuisivat vajassa parissa tunnissa sähköuunin 200 asteessa, mutta minä tosiaankin tuuppasin vuokat Turjakkeen lämmittämän leivinuunin pehmoisempaan lämpöön ja uunissa ne saavat viettää koko yön.
Rapsakoilla koivuklapeilla lämmitetyn vuolukiviuunin lämpö antaa laatikoille aivan omanlaisensa rakenteen ja maun. Sitä ei sähköuunissa saavuteta, vaikka hyvää näistä tulee siinäkin.
Toivottavasti pystyn pitämään itseni ja Turjakkeen kurissa niin ettemme mässää valmiita herkkuja suorilta – tarkoitus kun olisi, että noilla herkutellaan vasta joulupöydässä!