Hampaanpoisto sunnuntain ratoksi

Eilen tuntui leukapielessä jomotusta joka sitten vähän kerrallaan tuntui leviävän koko oikealle puolen päätä. Otin vähän tujumpaa tulehduskipulääkettä ja mietin, että kyllä se tästä, yksi tietty ongelmahammas on ennenkin oikkuillut, mutta palannut ruotuun juurikin tuolla tiukemmalla tulehduskipulääkkeellä.

Ei tällä kertaa.

Aamulla tuntui kuin en kuulisi oikealla korvalla ja näkökin olisi katoamassa oikeasta silmästä ja se leukapielen jomotus ei ollut enää jomotusta vaan jyskettä ja jyrinää kalloluunpohjia myöten.

Nöyränä siis soittamaan päivystävälle hammaslääkärille, joka ihme kyllä antoi ajan vajaan tunnin päähän! Liekö osuutta asiaan ollut tällä biologisella lääkitykselläni, jonka kanssa tulehdukset pitää ottaa vähän vakavemmin kuin muuten.
Niinpä hyppäsin autoon ja ajelin toisella puolen kaupunkia vastaanottavalle päivystävälle lääkärille ja pääsinkin aivan ajallaan kellahtamaan tuoliin ja avaamaan suuni tarkasteltavaksi.

Röntgenkuvan valmistumista odotellessa lääkäri tutkaili aikaisempaa käyntihistoriaani ja totesi minun käyneen vuosi sitten samaisen hampaan tulehduksee antibioottikuurin. Niinpä olinkin, eikä se todellakaan ollut ensimmäinen kerta tämän ongelmahampaani kanssa, sitä on juurihoidettu pariin otteeseen ja rakennettu ja purettu ja rakennettu uudestaan monta kertaa viimeisen 8 vuoden aikana.
Kun röntgenkuva sitten ilmestyi näytölle, lääkäri sitä hetken tutkailtuaan ilmoitti, että tästä ei antibiooteilla selvitä. Hammas pitää poistaa.

Ai nytkö? Ai heti? Tänään?

Lääkäri kuulema ymmärsi, että asia tuli varmaan vähän äkkiä, jos olin antibioottikuuria tullut hakemaan, mutta kun biologista lääkettä käyttävänä nämä tulehdukset eivät olisi minulle mitenkään hyväksi ja koska kyseessä ei todellakaan ollut se ensimmäinen kerta…
Juu, nyt minä sen ajattelin poistaa.

Ja niinhän siinä kävi.

Kolme puudutuspiikkiä, hetken odotus ja sitten lääkäri ”sahasi” hampaan palasiksi ja hirvittävän rutinan ja rouskeen säestämänä väänsikäänsijaveti hampaan kappaleet irti.
Siinä ei kauaa nokka tuhissut. 12:30 istuin tuoliin ja 13:00 olin ulkona vastaanotolta yhtä takahammasta kevyempänä.

Hieman hämmentävää oli että reumalta biologista lääkitystä aloittaessani saamistani ohjeista poiketen ei tarvitse sen enenpää olla pistämättä Metojectiä huomenna, kuin syödä antibioottikuuria, mikä polin mukaan on käytäntö hampaanpoiston jälkeen.
No, kaipa hammaslääkärit oman alansa tuntevat.

Turvotus kuulema parhaimmillaan/pahimmillaan parin päivän päästä ja mustelmatkin ilahduttavat samoilla ajoilla. Eli kiva ensi viikolla palvelutiskillä istua naama murjottuna…

What a lovely way to spend a Sunday.