Pöpelikön Pieni joulukysely
Pöpelikössä blogin joulukalenterin 17. postaus heitti kehiin Pienen joulukyselyn ja minkäs teet, joulujoulujouluhöpelö kun olen, niin enhän mie sellaista osaa ohittaa.
Here goes:
Joulumusiikki – ne parhaimmat ja karmeimmat
John Lennonin ja Yoko Onon ”Merry x-mas, war is over” on minulle se sydäntä värisyttävä joululaulu, joka pitää joka joulu kuulla, kuunnella ja vielä kerran kuunnella oikein sydämellä. Tänä vuonna olen löytänyt myös Haloo Helsinki-bändin viime vuotisen joulubiisin ”Joulun kanssas jaan”, joka laskelmoidun kliseisestä melodiastaan huolimatta saa minut lähes kyyneliin joka kerta sen kuullessani. Sanat tulkitsevat tämän minulle vaikean vuoden tunnelmia niin repivästi, että huh-huh.
Karmein joululaulu ikinä koskaan on Loiron (ei kirjoitusvirhe) Varpunen jouluaamuna, mutta lähelle yltävät nämä kaikki muutkin ”ranteet auki”-jollotukset, mitä radiosta on kuulunut. En edes tiedä niiden nimiä, mutta niissä mummot on yksin ja puoli sukua kuollut tai vähintään on jätetty juuri joulun alla ja…*huoh*
Jouluelokuva
Rare Export on rrraaaaauuuttaaaaaa.
Ja Bad Santa viehättää kieroa mieltäni kovasti myös. Vähän hempeämpänä esimerkkinä vaikkapa Napapiirin pikajuna.
Jouluherkku ja -inhokki
Ruisleipä, mäti, punasipuli ja klikki smetanaa. Nam. Inhokkina nostaisin pöydälle vihreät kuulat tai muut marmeladiäklötykset.
Jouluaterialla pitää olla – ja mitä taas ei todellakaan!
Kinkku on hyvää ja lanttulaatikkoa söisin vaikka lapiolla.
Lohta pitää pöydässä olla myös, niin graavina, kylmäsuolattuna kuin uunissa kypsennettynäkin.
Ja enhän mie olisi Itä-Suomen Ihme, jos en karjalanpiirakoita munavoilla rakastaisi. Pasteijatkin kuuluu meillä pakko olla-tarjottaviin.
Lipeäkala ei meidän perheen joulupöytään pääse ikinä ja rosolli on toinen ape, joka saa pysyä kaukana minun joulupöydästäni.S
Joulukoristeet, jotka kotiin kuuluu
Joulukuusi kuusista jaloin!
Iso kuusi ja PALJON koristeita: nauhoja, palloja, hilettä ja hilpettä. More is More!
Kynttilät ja jouluvalot ovat tärkeitä myös. Tonttuja!
Sanoinko jo jouluvaloja?
Joulunviettopaikka ja mikä on seurasta parhain
Ennen paluumuuttoa Susirajalle joulut mentiin perinteisesti vuorovuosin minun kotikotona ja Turjakkeen kotikotona. Sen jälkeen kun ostimme talon ja asetuimme aloillemme, on joulunviettopaikka ollut meidän kotimme. Kaikki läheiset saavat kutsun, mutta yleensä paikalla olemme me itse, minun vanhempani ja anopintekele. Tämän porukan toivon kokoontuvan niin kauan kuin henki meissä pihisee – sekaan toki sopisi jälkeläisten rakkatkin, jos sellaisia milloin löytävät.
Lahjat – mitä toivot itsellesi, teetkö lahjat itse vai ostatko, mikä on kamalin ja parhain saamasi lahja?
Mie en oikein osaa toivoa mitään – ainakin nyt kun on töissä, niin voin ostaa itse sen mitä halajan.
YLLÄRIT on aina ihania, eli ihan sama mitä paketista paljastuu, kunhan se on minua ajatellen hankittu.
Jos oikein imeläksi heittäydyn, niin parhaat joululahjat ovat olleet (vähän etuajassa) omat lapset, molemmat kun olen jouluksi saanut synnäriltä kotiin kantaa <3
Materialahjoista sykähdyttävin oli uusi MacBookAir jouluna ennen kuin aloitin datanomin opinnot
– siinä kuulkaa kyyneleet virtasi kun tajusin mitä paketista paljastuu!
Kamalin lahja (kamalimmat lahjat) ovat varmaan olleet jo edesmenneen exäni äidin joka joulu lahjoittamat Nanson yöpaidat. En todellakaan ollut tyyliltäni trikooyöpaitamamma siihen aikaan ja otin nuo rutaleet puhtaana nyttyilynä.
En todellakaan ollut hänelle ”toiveminiä”…
Jouluperinteet
Joulu alkaa siitä, kun kasaan ”lasten” (23 & 21) joulukalenterit ja ripustan ne eteiseen.
Perinteisesti vaihdan jouluverhot (ja matotkin) joulukuun alussa ja alan ripotella koristeita sinne sun tänne.
Aaton aattona käyn lasten ja isäni kanssa viemässä kynttilät haudoille, en edes muista koska tämä tapa alkoi…
Aaton aattona lämmitetään leivinuunia tujakasti niin että lämpö riittää aattoiltaan asti ja aaton aatto-iltana uuniin tuupataan muhkea kinkku, joka valmistuu sopivasti aattoaamun aamiaiselle.
Joulukuusi tulee sisään n. viikko ennen aattoa, mutta se koristellaan vasta aatto-aamuna kun taustalla kuuluu Joulupukin kuumalinja ja hellalla hautuu riisipuuro, joka syödään lounasaikaan pasteijoiden kanssa. Mantelin sijaan puurossa on kurpitsansiemen, ettei löytäjä saa allergiakohtausta ja vietä aattoa päivystyksessä.
Iltapäivällä ängetään koko perhe samalla saunanlauteelle ja pestään itsemme joulupuhtaiksi, saunan jälkeen puetaan ”suntisvaatteet” päälle ja aletaan laskeutua joulurauhaan.
Vieraat saapuvat (tänä vuonna heidät noudetaan, koska isäni ei saa enää ajaa autoa) neljän-viiden maissa ja pienen rauhoittumisen jälkeen asetumme nauttimaan pöydän antimista pitkän kaavan mukaan.
Vatsa täynnä onkin sitten hyvä kerääntyä olohuoneeseen ja alkaa tutkiskella mitä tontut ovat kuusen alle tuoneet…
Turjakkeen mielestä joulun paras perinne on se,että aina saa syödä! Ja kyllähän me syödäänkin.
Parasta joulussa
Parasta joulussa on sen odotus!
No ei vaineskaan – parasta on rauhallinen aika yhdessä, hyvä ruoka, sohvannurkka, suklaarasia ja kiinostava kirja.
Koko perhe katsomassa joululeffaa, nauttimassa juustoja ja viiniä (no jälkikasvu ei kyllä ole vielä ymmärtänyt viinin ihanuutta, mutta juovat sitten jaffaa ja colaa).
Parasta on tuoksut ja kauniit asiat joka paikassa mihin silmänsä kääntää.
Parasta ovat rakkaat ihmiset ja aika heidän kanssaan.
Haastanpa sinutkin lukijani vastaamaan näihin kysymyksiin!