Maaliskuussa luettua
Liekö lisääntyvän valon määrä syynä, mutta Suden hetki on tullut taas tutuksi ja unikirjoina on kulunut ainakin tusina ”kioskikirjallisuutta” (ei halventava merkitys, yleismerkitys itselleni kevyelle romatiikkakirjallisuudelle).
Kuukauteen on mahtunut kuitenkin myös kirjoja, jotka olen nautiskellut päiväsaikaan, keskittymisen kanssa ja niistäpä mainitsen tässä omat suosikkini.
Frida Skybäck: Musta lintu Luen Svedudekkareita tosi paljon ja oman lukemisen perusteella vältettäviä alueita naapurimaassa ovat selkeästi Tukholman alue, maan eteläkärki ja Gotlanti. Todella murhanhimoista porukkaa tuntuu siellä asustavan!
Frida Skybäckin kirja Musta lintu esittelee taas kerran uuden tutkijaparin Fredrika Stormin ja hänen kollegansa Henry Calmentin.
Tarina kulkee sujuvasti ja mielenkiintoisesti pistäen odottamaan jatkoa 🙂
Maija Kajanto: Sitruunakevät
Sitruunakevät on Kahvila Koivu-sarjan neljäs osa ja se vie lukijan taas Pyhävirran kylän elämään. Kristiina ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla, mutta palaavat takaisin kotimaahan, missä asiat ovat muuttuneet. Kevääseen asettuu myös suuri menetys ja jaloilleen nousu vie aikansa ja paljon voimia.
Annie Ernaux: Vuodet
Lukupiirimme maaliskuun kirja on vuoden 2022 Nobelistin teos, jonka kuuntelu oli itselleni pienen taistelun takana. Kirja oli sinällään mielenkiintoinen, vaikka en löytänyt oikein kosketuspintaa tarinasta, joka tuntui passiivisesti henkilökohtaiselta Euroopan historialta.
Tekstinä aivan upeaa, Ernaux on loistava kirjoittaja!
Ihmetyksekseni äänikirjan viimeisinä hetkinä tapahtui jotain ihmeellistä ja kaikki ulkopuolisuus ja vieraus katosivat, koko teoksen upeus läjähti silmilleni täysillä. Mahtava!
Aino Leppänen: Odottamattomin terkuin ope
Leppäsen Ope-kirjojen myötä olen saanut monet naurut, kun open ei-koskaan-lähetetyt-Wilmaviestiversiot päästävät kurkkaamaan rasittuneen opettajan mielenliikkeisiin. Itsekin olen huomannut päässäni muotoilevani sensuroimattomia sähköposteja ärsyttävämmille kollegoille ja yhteistyökumppaneille, mutta kuten Aisku-opellakin, eteenpäin lähtee kuitenkin ne sensuroidut versiot.
Tämä kolmas Ope-kirja oli hiukkasen aikuismaisempi eikä ihan niin hervoton kuin aiemmat osat ”Terkuin, Ope” ja ”Tujuin terkuin, Ope”.
Taina Niemi: Ämpärikesä
Otavan nuortenromaanikilpailun voittaja on voittonsa ansainnut. Vaikka oma ämpärikesäni on 40 vuoden takainen, pystyin vaivatta hyppäämään kirjan tunnelmiin ja nuorten elämään. Nuoruus on nuoruutta ja haaveet/toiveet/ongelmat perimmiltään samoja, vain ilmenemismuoto muuttuu ajan mukaan. Älä jätä hienoa kirjaa lukematta vain siksi, että se on leimattu nuortenromaaniksi!
Camilla Grebe&Åsa Träff: Levoton mieli ja Ennen kuolemaasi
Sisarukset Grebe&Träff punovat uskottavia psykologisia trillereitä, joiden päähenkilö on psykologi Siri Bergman. Sirin oma elämä ja tasapaino eivät nekään ole aivan priimaa, mutta askel askelelta selviävät rikokset ja selkeytyy myös Sirin oma elämä. Kaikkia osia ei ole käännetty vielä suomeksi, mutta tulevan Kreetan loman aikana ajattelin kuunnella niitä på svenska.
Lajissaan erinomaisia kirjoja.