Kylmästä lämpimään

Susirajallakin on jo päiviä, että ilma tuoksuu oikeasti keväälle, valon väri on puhdasta kevättä ja aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Lämpömittarikin näyttää plussaa.
Suurin osa päivistä on kuitenkin vielä täyttä talvea. Lunta pyryttää taivaan täydeltä ja kylmä tuuli vihloo sielua pohjaa myöten pistäen miettimään, että olikohan toppatakkien vintille siirto liian aikaista…

Onneksi neljän päivän päästä matkaamme kylmästä lämpimään. Viikko Kreetalla katkaisee ihanasti Itä-Suomen lumisessa keväässä rämpimisen ja antaa virtaa sekä jaksamista räpistellä nämä viimeiset hyhmäiset ajat ennen kesää.

Extra hienoa lähdössä on se, että pääsemme reissuun suoraan tästä kotikaupungistamme. Reissuun lähtiessä ei paljon harmita, vaikka joutuisi ajelemaan/junailemaan Helsingin lähdölle, mutta kotiinpalatessa extra 450 km syö kummasti loman rentouttamaa mieltä. Nyt nousemme koneeseen aamulla kymmeneltä ”omalta” kentältä ja palaamme viikon päästä omalle kentälle kahdeksan jälkeen illalla. Lentokentältä on kotiovelle matkaa viitisentoista kilometriä, joten reissupölyjä huuhtomassa omassa saunassa ollaan nopeasti.

Matkaamme Kreetalle ja siellä tarkemmin Kato Stalokseen. Haniasta matkaa kohteeseen on  kymmenisen kilometriä, kylä on niitä rauhallisempia Hanian pohjoispuolella. Vilkaampi Agia Marina on aivan Staloksen kyljessä, jos iskee biletyksen kaipuu, mutta vähän epäilen, koska T. tuppaa tykkäämään rauhallisemmasta menosta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Isompia suunnitelmia viikon varrelle ei ole tehty. Ohjelmassa  makoilua auringossa, pitkiä kävelyjä rantaa pitkin, istuskelua tavernoissa, hyvää ruokaa ja kauniita auringonlaskuja.
Ja lämpöä.

Aurinkoa.

Sanoinko jo lämpöä?