Hampaat ovat kuin kodinkoneet – kun yksi hajoaa, muut seuraa perässä

Marraskuussa jouduin menemään päivystykseen jumalattoman hammassäryn takia ja minulta poistettiin hammas, tästä ihanasta sunnuntaista kirjoitinkin aikaisemmin täällä.

No.

Sepä tarina ei sitten ollutkaan sillä hampaanpoistolla loppuunkirjoitettu. Kuten jo tuossa postauksessani ihmettelin, ei haitanneet hammaslääkäriä biologinen lääkitykseni, enkä tarvinnut antibioottiakaan,vaikka reumapolilta olin toisenlaiset ohjeet saanut, vaan oikein kunnon metsuriottein hampaanpoisto hoidettiin. Epäilylleni viereisen hampaan syyllisyydestä kipuiluun ei lääkäri lotkauttanut korvaansa.

No.

Kaksi päivää hampaanpoiston jälkeen jouduin soittamaan samaiseen päivystykseen uudestaan, kun päässä humisi, kuume nousi ja leuka oli kuin tulessa. Eli antibioottiahan sieltä kirjoitettiin.

Viikon kestäneen antibioottikuurin loputtua alkoi leukaa taas jomottaa, juurikin sitä hammasta, josta olin yrittänyt päivystyksessä mainita. Söin 90mg Arcoxiaa ja 1mg Panadolia aamupalaksi ja päivälliseksi, mutta lopulta oli pakko taas soittaa tuttuun numeroon.

Kas.
Hammas oli kuin olikin tulehtunut, päivystäjä ”avasi” hampaan, laittoi kortisonia ja käski soittamaan oman alueen hammashoitolaan aikaa juurihoidolle. Kortisoni pelittäisi 3-4 viikkoa joten ehtisin ajan varmaan saada.
Yritin aikaa saada omasta hammashoitolasta, mutta kuulema kotikaupunkini on tehnyt sopimuksen siitä, että päivystyksessä aloitetut hoidot myös hoidetaan loppuun päivystyksessä. Sain ajan päivystykseen kuukauden päähän.
Se aika peruttiin viikkoa ennen ja annettiin uusi aika kolmen viikon päähän.

Kortisonin vaikutus kuitenkin loppui juurikin niin kuin oli luvattu, reilun kolmen viikon jälkeen ja kipu alkoi jälleen nousta.
Taas kerran kohti päivystystä ja uutta lääkäriä jolle selittää taas samat asiat uudestaan.

Puudutus – juurihoidon aloitus eli  juuren avaus – väliaikainen paikka…

Tämän kertaisen lääkärin mielestä biologinen lääkitys olikin huomioitava joten alkuperäinen hoitoaika päivä jälkeen biologisen lääkkeen pistämisen ei sitten kävisikään.
*HUOH*

Tässä vaiheessa olin maksanut käynneistä jo parisataa euroa.

Soittelin reumapolille seuraavana päivänä ja kerroin tilanteen. Hoitaja siellä kävi kyselemässä tarkemmin ”viisaammilta” ja lopputuloksena sovittiin, että siirrän pistämistä viikolla, viikon väli juurihoitoon pitäisi olla ok, jos/kun en ole erityisen tulehdusherkkä (vai olenko??). Hampaan kuntoon saaminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, koska tulehdus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kehoon.

Kaksi päivää tästä heräsin tuttuun jyskytykseen leuassa. PERKELE!

Nappia naamaan ja töihin. Puolilta päivin jyskytys oli noussut ohimolle ja oikea puoli kasvoista tuntui olevan kuin kuuman sykkivän vahan alla.

Toinen perkele.

Päivystykseen en enää soittanut vaan soitin tutulle yksityispuolen lääkärille, joka oli juuri lopettelemassa päiväänsä, mutta suostui ottamaan minut vielä vastaan.
Tutussa tuolissa tunsin viimein, että nyt lääkärillä oli aikaa kuunnella ja huomioida minut, en ollut yksi liukuhihnapäivystystapauksista, joille tehtiin minimi ja pistettiin pihalle, 48 euroa kiitos ja näkemiin.

Hammas kuvattiin ja kas, avatussa juuressa ei ollut mitään hoitopaikkaa/-ainetta.
Eikun hommiin: Suu auki ja väliaikainen paikka pois ja juuren putsausta, päivystyksessä juurta oli vain vähän kiusattu, hermonriekaleita oli juuri puolillaan. Ensin hommaa aloitettiin ilman puudutusta, kun oma lääkäri oli lukenut kanta.fi:stä, että juuri oli puhdistettu, joten hän totesi, että avaamisen ei pitäisi koskea. No se koski kyllä ja kunnolla kun hermoon päräytti hän! Puudutusaine on onneksi varsin ihmeellinen aine kun sitä ikeneen pistetään, joten loppu operaatiosta meni suurinpiirtein horteessa.

Nyt pitäisi juuren olla puhdas hermoista, täynnä kortisonia ja lopullisen juurihoitoaika on varattu 5 viikon päähän. Maksoi mitä maksoi, niin en helvetti  enää lähde kunnalliselle puolelle pompoteltavaksi.
Olisin päässyt kahdella yksityislääkärin käynnillä jos olisin suorilta varannut ajan sinne – kunnallisella puolella sain juosta neljä kertaa eikä vieläkään ole valmista.

Olen toki kuullut paljon kertomuksista onnistuneista visiiteistä myös kunnallisella puolella enkä epäile yhtään, etteikö myös sillä puolella olisi osaavia lääkäreitä. Omien lasten kanssa kokemukset ovat olleet oikein hyviä!
Mutta tämä päätös, että päivystyksessä aloitettu hoito pitää siellä myös loppuun hoitaa on niin älytön, että kiitos ei, ei minulle enää uutta hammaslääkäriä jokaisella käyntikerralla, ei minuuttiaikataulua eikä varsinkaan tympeää suhtautumista, kun asiakas kertoo saamistaan ohjeistuksista oman lääkityksensä suhteen – tietämättömyys toimintatavoista vaikkapa juuri näiden biologisten lääkkeiden kanssa ei toki ole päivystyslääkäreihin leimattava asia, mutta ikävä maku hommasta jäi kuitenkin.

Tänään visiitti leukapolille eroosioituneen leukanivelen tiimoilta.

Vuosi 2019 on alkanut loistavasti…