Työt pulkassa, joululoma alkakoon!
Tasan kolmelta mäjäytin läppärin kiinni ja survoin työvälineet reppuun, siellä saavat lepäillä päivää vaille kaksi viikkoa ennenkuin arki alkaa taas.
Nautiskelin kahvikupposesta ja kuuntelin kun uuninvieressä lämmittelevä tonttipariskunta sipisi ja hihitteli keskenään – nappasin korvaani maininnan että koristeita voisi olla enemmänkin pitkin kotia ja silmäiltyäni ympärilleni, olin aivan samaa mieltä!
Vanhempi tonttuvaari olohuoneen erkkerin nurkassa mutisi olevansa varsin tyytyväinen joulukylän valoihin, enkä minäkään niistä isommin valitettavaa löytänyt. Ajastin sytyttää kylän valot ilta kuudelta, mutta omaa silmääni se ilahduttaa ilman valojakin.
Eteisen oven köysitikkaissa riekkuvat partatontut hihkuvat riemusta aina kun ovi käy, vauhti maistuu vaikka tonttuvuosia pitkästä parrasta päätellen jo muutama sata!
Enää kahdeksan luukkua avattavana jälkikasvun joulukalentereissa, kalenteritonttujen hymy ei hyydy vaikka joulunodottajien puntit jo tutisevatkin. Joulunodotuksen jännitys ei ole kiinni ihmisen fyysisistä ikävuosista vaan mielentilasta.
Tinselit kimaltavat jokaisen oven karmissa kilpaa minun jouluhöperön silmien kanssa, oi kuinka en malttaisi odottaa että saamme kuusen sisään ja pääsemme sitä koristelemaan. Joulukuusi kruunaa kodin <3