Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ei ole tylsää elo ei
Viimeisen kuukauden sykkeenkohotuksista olen saanut kiittää rakkaita vanhempiani (äidillähän on Alzheimer ja isällä aivoverenvuodon jälkioireina sitä sun tätä).
Ai millä lailla heitä saan ”kiittää”?
Minäpä kerron!
Isäni soittaa:
tuolla äiti nyt laittaa kissanruokaa leivän päälle, eikä usko minua kun yritän estää, puhu sinä hänelle!
Ja minähän yritän, mutta tuloksena on tulikiven kiukkuinen äityli, joka suuttuu niin isälle, joka on ”kielinyt” hänestä, kuin minulle, kun ilkeän edes epäillä hänen jotain noin typerää tekevän.
Kissanruoan syöminen ei kuitenkaan ollut aivan uusi ilmiö, sillä sitä herkkua äiti yritti tarjoilla jo joskus keväällä velipojalle.
Onneksi kissanruoka ei ole myrkyllistä ja tuleepahan reippaasti proteiinia, jos Ilmari-kissan eväitä äiti jatkossakin meinaa välipaloina nauttia.
Toki kissanruoat vaihtuivat viljattomiksi, koska äidillä on keliakia.
Tapaus Putkireiska
Tulen reissusta ja kotimatkalla menen moikkaamaan vanhempiani. Astuessani sisälle, isä istuu vessassa ja purskuttaa vettä suustaan. Hänen huulensa ovat turbomallia, aivan kuin hänelle olisi injektoitu runsaanpuoleisesti täyteaineita, mutta isä kiistää tietoisen huulten paisuttamisen ja selittää tehneensä jotain typerää – sekoittaneensa Mehukatti- ja Putkireiskapullot keskenään/ lantranneensa mehua putkireiskalla! Samanväriset pullot hänen silmäänsä.
Oli ONNEKSI kuitenkin huomannut oitis, että ei ole oikean makuista nestettä suussa ja sylkäissyt litkun pois.
Suussa kirvelee kovasti ja hän huuhtelee suutaan koko ajan.
Soitan myrkytyskeskukseen ja kerron tapahtuneen. Saan ohjeen että suun huuhtelua pitää jatkaa puolisen tuntia ja sitten mars matkaan päivystykseen.
Soitan etukäteen päivystykseen ja siellä kirjataan tapahtuma ylös ja käskytetään lähtemään oitis paikalle. Mäellä pääsemme heti sairaanhoitajan luo ja lääkäriäkään ei tarvitse montaa minuuttia odotella. Lääkäri toteaa, että onneksi isä ei niellyt nestettä, muuten olisi olleet keinot vähissä. Putkireiska on sen verran emäksinen myrkky, että olisi syövyttänyt suoliston tohjoksi.
Isä jää osastolle, saa ravintotipan käteen ja ajan aamulla tähystykseen heti kun johonkin väliin sopii.
Seuraavana päivänä saamme hyviä uutisia, myrkkyä ei ole valunut suolistoon ja isä pääsee kotiin kipulääkkeen kanssa – tulevat viikot ruokavalio koostuu haaleasta puurosta, sosekeitoista ja jäätelöstä. Viikon päästä huuletkin ovat jo palautuneet normaaleiksi.
Kaikki Kurppalandian myrkyt siirtyvät lukkojen taakse, ettei vastaanvanlaisia mokia enää tapahdu.
Tapaus pankkitunnukset
Telkkarista tulee ohjelma digihuijareista ja isäni soittaa aamuviideltä tunnustaakseen tehneensä hullusti.
Joku oikein mukava mieshenkilö oli soitellut, oliko ollut pankista tai sotesta tai kelalta tai mistä lie ollutkaan, mutta oikein mukava mies kuitenkin. Tiennyt hänen nimensä ja myös äidin nimen ja kysynyt että onkos tämä 12345676 sinun pankin käyttäjätunnuksesi?
Niin hän oli sitten tunnustanut, että kyllä on ja kertonut kaikenmoista muutakin, kun niin oli mukava mies. Kun soittaja oli kysellyt että mikäs se äidin tunnus sitten olikaan, oli isä vastannut, että eipä hän puutu ei tartu puolison pankkiasioihin. Näihin tunnelmiin oli puhelu sitten loppunut.
Isä tietysti panikoi, että nytkö heidän tilinsä on tyhjennetty ja rahat viety, kun hän hölösuu ei tajunnut varoa!
Soitin pankkiin ja selitin tilanteen, isän käyttäjätunnukset lukittiin oitis ja sain ohjeen käydä isän kanssa henkilökohtaisesti pankissa, että saisimme uuden käyttäjätunnuksen sekä lukitus poistettaisiin.
Henkilökortti tai passi matkaan niin homma hoituu, valitettavasti asiaa ei voi hoitaa valtakirjalla.
Hyppäsin autoon ja läksin hakemaan isää pankkikeikalle, mutta kas, kotona huomasimme, ettei hänellä ole enää voimassa olevaa henkilökorttia. Ja pankista vastattiin armottomasti, että ei onnistu muilla tavoin. Hankkikaa uusi henkilökortti.
Talutin isän autoon, auton nokka kohti Gigantin apina-automaattia ja uusia passikuvia. Otimme varmasti parikymmentä otosta, jotka olivat toinen toistaan kamalampia, pää oli vinossa, silmät kiinni, suu auki tai koko miestä ei näkynyt kuva-alueella. Lopulta kävin hakemassa kassalta tuolin, istutin isän tuolille ja näkymättömistä tuin hänet oikeaan asentoon käskyttäen pitämään pään paikallaan, silmät auki ja suun kiinni!
Nohevana ajattelen tekeväni henkilökorttihakemuksen netissä, mutta HAHAHHAHAHAH, milläs me tunnistautuisimme sivustolle, kun ne samperin nettitunnukset on lukittu???
Tässä vaiheessa minä luovutan ja soitan velipojalle. Ihana rakas veljeni lupaa viedä isän lupatoimistoon tekemään hakemusta ja hoitaa hänet myös pankkiin sitten kun henkkarit viimein saapuvat.
Tämä on siis toisen lomaviikkoni alku.
Ilmoitan vanhemmille katoavani viikoksi ihan omille teilleni lataamaan päätäni ja viettämään vuosipäivää Turjakkeen kanssa. Että jos jotain tulee, niin soittakaa esikoispojallenne, hän hoitaa!
Jospa minä viikon vapauden jälkeen taas jaksan, tuli mitä tuli.
Ei ole elo tylsää näiden rakkaiden kanssa.
Ei ole.
