En pidä helteestä!

Koko kevään ja kesän on joka puolelta tulvinut märinää siitä kuinka kauhea sää meitä parkoja rankaisee ties mistä asioista. Kesä on vain kerran vuodessa ja missä on aurinko ja missä on helle ja päläpäläpälä.
En pysty ymmärtämään mitä valittamista näissä keleissä on ollut – plussan puolella mittari kuitenkin pysynyt enimmäkseen vaikka vettä tullutkin silloin tällöin. Ei kuitenkaan niin paljon, etteikö puutarhassa olisi saanut kastelukannun kanssa elvytellä janoisia istutuksia.

Minä en pidä helteestä.

Kun lämpötila kohoaa yli +24 asteen siirryn suosiolla sisätiloihin ja lopetan sen, mitä ikinä olinkin ulkoilmassa touhuamassa. Poikkeuksen tekee tilanne, kun olen merenrannalla tai kaulaa myöten kotimaan järvessä, joessa tahi lammessa.

Auringon paahde pilvettömältä taivaalta saa pääni kiehumaan, eikä tätä tuntemusta helpota edes riemunkirjavan, leveälierisen aurinkohatun pitäminen. Viidenkympin suojakerroin tekee ihon nihkeännahkeaksi ja kevyet kesävaatteet liimautuvat ihoon. Yäk.

Minä en pidä helteestä.

Pidän puolipilvisestä säästä, tuulenvireestä, joka saa tulla mistä ilmansuunnasta vain ja ainoastaan lämpimästä ilmasta. Nautin kesäsateista ja sateen jälkeisestä tuoksusta ulkona, raikkaudesta joka täyttää keuhkot kun joka paikkaan pölähdelleet siitepölyt ovat hetkeksi valuneet viemäreihin ja asettuneet maanpinnalle.

Nyt siis istun kesämökillä takakuistin varjossa, naputtelen tietokonetta, kuuntelen Eva Dahlgreniä mikäli sekopäisinä räpiköivien viherpeippojen riekkuminen katajapensaissa ei peitä korvanappiin valuvaa hunajaista ääntä. Peipot saavat aikaan uskomattoman kovan äänen!

En pidä helteestä.