Jos taivaalta sataisi rahaa
”Jos olisi ylimääräistä rahaa, niin…”
Ajatus, jolla olen leikitellyt useasti ja heti keksinyt listan asioista mitä tekisin.
Jos olisi ylimääräistä rahaa, niin varaisin heti matkan aurinkoon, leikkuuttaisin silmäni, menisin kokovartalohemmotteluhoitoon, ostaisin ne ihanat kengät, jotka näin toissa viikolla, varaisin ajan ripsienpidennykseen, hiusten tuuhennukseen ja mitähän kaikkea!
Haaveillahan aina saa, mutta työttömän arki palauttaa äkkiä ruotuun, turhanpäiväisyydet saavat jäädä päiväuniksi ja eurot kuluvat arjen pyörittämiseen: ruokaan, lainanlyhennykseen, lääkkeisiin ja laskuihin.
Mutta entäpä kun, aivan kuin suoraan kirkkaalta taivaalta, saat käteesi ainakin itsellesi paljon rahaa, tarkkaan sanoen
10 000 euroa, kymmenen tuhatta euroa. Kymmenen. Tuhatta. Euroa.
Whooos! Jos et istuisi, niin jalat lähtisivät alta. Katsot kädessäsi olevaa paperia ja kätesi vapisevat. Purskahdat itkuun.
Minkä h-vetin takia itkuun? Päässä surisee, kun miljoona asiaa kimpoilee eestaas ja tuijotat epäuskoisena ympärillesi. Tämäkö minulle?
Koko matkan kotiin hymyilen, hihittelen itsekseni ja hikottelen kuin ääliö ja mietin millainen ilme nousee miehen kasvoille kun hän näkee paperin.
Reissuun? Silmäleikkaus? Laina loppuun kertarysäyksellä? Annanko lapsille osan?
Jos ei olisi tonton-tammikuu, kieppaisin Alkon kautta ja ostanut pullon shampanjaa, mutta nyt saa kelvata kupillinen teetä.
Istumme vastakkain teemukit höyryten käsissämme ja mies kysyy mitä ihmettä oikein virnotan koko ajan.
Oliko noin kivaa kaupungilla?
Kaivan paperin laukusta ja työnnän pöydän yli hänen eteensä. Hän avaa sen, silmät rävähtävät isoiksi kuin teelautaset ja kuuluu piiiitkä hengähdys ”WAAAUH!”
Sitten hihittelemme jo molemmat. Kun ehdotan, että maksetaan asuntolaina loppuun, mies toteaa, että ei, raha on minun ja minun se tulee käyttää omaksi ilokseni. Lupautuu kyllä lähtemään maksettuna miehenä reissuun kanssani, jos matkalle haluan, mutta vaatii saada maksaa ruoat ja juomat :)
Pitkin viikonloppua innostun milloin mistäkin, olen ostamassa uutta puhelinta, kameraa ja rannekelloa, tilaamassa aikaa milloin kampaajalle, milloin silmien leikkausarvioon tai kaksoisleuan kiristykseen, haen matkalippuja etelään, matkalippuja kylpylään, junalippuja Rovaniemelle…
Lopulta en osta, enkä tilaa, enkä varaa yhtään mitään.
Kuulen kuinka sisäinen Roope Ankkani kaakattaa kovalla äänellä SÄÄSTÄ – SIJOITA – ÄLÄ TUHLAA – PISTÄ PANKKIIN.
Todellisuudessahan en tarvitse juuri nyt yhtään mitään. Toki haaveita ja haluja pulpahtelee aika-ajoin päähäni, mutta nyt kun olisi niistä monta mahdollista toteuttaa, huomaankin etten oikeasti niitä haluakaan.
En halua tuhlata (!) satasta ripsienpidennyksiin, jotka vaatisivat muutaman viikoin välein (taas kallista) huoltoa. Omat ripseni eivät ole hirveän pitkät tai tuuheat, mutta ne ovat niin tummat että rajaavat silmäni tarpeeksi kauniisti. Ja ripsiväri on keksitty niihin hetkiin kun luomu ei riitä.
En halua pistää satoja euroja hiustenpidennyksiin, joiden hoitoon tuhraantuisi turhan paljon aikaa (vaikka onhan ne kyllä kauniit..). Muutenkin viihdyn nykyään enemmän hiukset kiinni ja ennemminkin taidan leikkuttaa itselleni lyhyet hiukset.
Silmäleikkauskin on loppujenlopuksi turha juttu minulle – olen viimeinkin sinut sankalasien käytön kanssa, koen ne jopa persoonaani korostaviksi ja onhan minulla kaapissa pino erivärisiä piilolaseja! Sitäpaitsi kun on +50 niin kohta joutuisi kuitenkin käyttämään lukulaseja ja kaiken lisäksi menettäisin vielä täydellisen lähinäköni joka minulla nyt on ilman laseja.
Matkoille lähden kyllä, miehen kanssa ja koko perheenkin, jos tytär & poika matkaan mukaan haluavat. Kaupunkiloma ystävättärenkin kanssa jonnekin päin Eurooppaa varmistui tällä rahalla, mutta yhtään matkavaraustakaan en tehnyt, koska myös aikakysymys vaikuttaa. Jos pääsen töihin, en välttämättä pystyisi varaamalleni matkalle lähtemään. Otan sitten äkkilähdön, kun hyvä kohdalle sattuu!
Roope Ankka minussa siis voittaa ja pyöräyttää leveää pyrstöään kassakaapin päällä. Pankkiin menee minun ylläri kymppitonnini.
Minusta on tullut tylsä ja järkevä.