Kevään ekä puutarhakuvasto

Voi apua.
Siinä se kellotti keittiön pöydällä ihan tosi-tosi viattoman näköisenä kun tulin perjantaina töistä kotiin.

Ensin olin kuin en mokomaa lehdykkää edes huomannut olisi, mutta vähitellen, askel askeleelta olin lähempänä ja lopulta istuin pöydän ääressä ja aloin selata tuota paholaisen painotuotetta.

Ja olihan siellä ihmettä ja ihanuutta, toinen toistaan houkuttelevampana!

Voi minua heikkoa ihmislasta, yllytyshullua hupakkoa, selkärangatonta selittäjää!

Vaikka lunta on pihalla vielä metri ja risat, saatoin sieluni silmin nähdä kurjenpolvien hentoisen kauneuden tontinperällä seisovan kylpyammeen reunojen yli pursuavana. Valkoista! Sinistä ! Pinkkiä!

Ja tunnustan.
Minä heikko tilasin niitä.
Monta pakkausta.

Entä kuinka olisin voinut vastustaa AMPPELIkarhunvadelmaa? Voimaton olin huuman poltteessa ja sellainenkin tilauslomakkeelle kuin automaattikirjoituksella ilmestyi!

Viherpeukaloiden luontopolulla kävin käyskentelelmässä, kun netissä lopullisen tilauksen tein ja ILMAISEN kukkalahjan tilaukseeni vielä mukaan sain.
Ylitsevuotavainen oli onneni malja!Yhtä ylitsevuotavainen kun on puutarhani, jonne tungen joka vuosi jotain uutta yhtään miettimättä sopiiko se siihen tai tähän. Ja sitten seuraavana vuonna kaivan sen ylös ja siirrän, koska…

Minä kyllä lupasin (taas kerran) viime syksynä, että keväällä 2019 en istuta mitään uutta vaan katson rauhassa miten aiempien vuosien istutukset paikoilleen asettuvat – tuuliviirihuithapeli taidan olla pihani kanssa…

Mutta onnellinen sellainen.

(ja ajatelkaa nyt miten herkullisia ja terveellisiä nuo karhunvadelmatkin ovat!)