Hapansilakkaa hajuaistittomalle

(kuva www.butikstrender.se)
Viime vuoden huhtikuussa kadonnut hajuaistini ei ole palautunut vaikka edelleenkin jaksan uskoa siihen, että joku päivä se on kunnossa. Tilanne on kuitenkin parantunut hiukkasen, maailma ei enää ole täysin hajuton, vaan aistin muutamia eri vivahteita.

• Erotan silmät kiinni haistellen kupillisen kahvia ja kupillisen teetä, vaikken hajua kahviksi tai teeksi tunnistaisikaan. Haistan makean aavistuksen, vaniljaa?
• Ehkä jopa pienen pisaran tuoreen mansikan aromia.
• Nuotiosavu ja savukkeen haju kipristävät sieraimiani, en silti erottaisi niitä toisistaan.

Joskus olen surullinen ja hetkisen masentunutkin kaiken sen vuoksi, mitä en pysty aistimaan, mutta yleensä otan kyllä asian huumorilla.

• Minun takiani ei tarvitse suihkia vessanraikastimia pahimmankaan suolentyhjennyksen jälkeen.
• Voin suudella ilman yökkimistä vaikka toinen kömpisi yöllä viereen ilman hammaspesua vedettyään grillimätöt triplavalkosipulilla ja korin kaljaa.
• Viemärien puhdistus, oksennuksen siivoaminen tai hapanneiden maitopurkkien tyhjennys – ei tunnu missään.

Olenkin alkanut miettiä, josko voisin tätä hajuaistittomuutta hyödyntää jotenkin uusiin kokemuksiin.

Jos vaikka maistaisin hapansilakoita?

Aikoinaan ruotsissa asuessani sain kokea Surströmming-purkin avaushetken sisätiloissa enkä häpeile tunnustaa, että ryntäsin oksentamaan varsin vauhdikkaasti. Maistamaan kyseenalaista herkkua en todellakaan pystynyt.
Mutta entäpä nyt? JOS en kykenisi haistamaan iljettävää löyhkää, niin onnistuisiko tuon kulttiherkun maistaminen?

Tilanne olisi win-win, kävisi siinä kuinka vain.
Jos todennetusti yltiöoksettava haju ylittäisi vahingoittuneen hajuhermoni vamman, olisin haistanut jotain ja jos taas en haistaisi mitään, olisin maistanut jotain, mitä harva pystyy maistamaan!

Taidanpa kirjata tämän ToDo-listaani tälle kesälle!