”Tää tapahtuu kaikille” eli kuinka lasiaiseni irtosi
Heräsin aamulla oikean silmän kipuun. Ihmetellessäni outoa jomotusta näin myös teräviä valonvälähdyksiä silmän näkökentässä ylhäällä.
No mitähän tämä nyt sitten taas on.
Nousin ylös ja laitoin teen hautumaan samalla kuulostellen silmän kipuilua ja ihaillen omituisia nokihiutaleita näkökentässäni. Muistin, että kaapissa pitäisi olla jotain silmätippoja ja kävin tiputtelemassa muutaman oikuttelevaan näkimeen.
Ei apuja, oudot tuntemukset jatkuivat edelleen.
Lopulta päätin soittaa terveyskeskukseen ja selitettyäni oireita sairaanhoitajalle, hän passitti minut suorilta keskussairaalan päivystykseen koska nuo tuommoset silmäoireet tarttee kyllä aina silmälääkäriä, mee sinne nyt vaan, mie laitan koneelle lähetteen.
Ulkona aurinkoisen aamun kirkkaus viilsi silmää.
Päivytyksessä pääsin lääkärille yllättävän nopeasti. Vain muutaman minuutin odotettuani istuin jo syynättävänä ja silmiini pudoteltiin tippoja ja mitattiin silmänpainetta ja mitähän kaikkea siinä touhuttiinkaan. Tutkittuaan silmät lääkäri totesi lähettävänsä minut silmäpolille ja pyysi odottamaan opastavaa hoitajaa aulassa.
Siinä sitten tepsuttelin hoitajan perässä yhtä käytävää tuonne ja toista tänne, hissilläkin ajeltiin välillä. Silmäpolilla pääsin suorilta silmälääkärin vastaanotolle ja taas tutkittiin.
Sain silmiini laajentavat tipat ja niiden vaikutusta odotellessa hihittelin ”valuville” iiriksilleni aulassa. Kipeän silmän iiris kun laajeni omituisen alapainotteisesti, silmäni näytti Salvador Dalin maalaukselle!
Seuraavassa tutkimuksessa silmääni laitettiin linssi, jonka avustuksella nähtiin verkkokalvon ja silmänpohjan tila tarkemmin. Lääkäri ei paljon puhunut tutkiessaan, kehoitti vain katsomaan ylös vasemmalle, vasemmalle, alas vasemmalle, alas, alas oikealle jne.
Kun olin pyöritellyt silmiäni muutaman kierroksen ympäri, tutkimus oli valmis.
Diagnoosi: oikean silmän lasiaiseni oli päättänyt alkaa irtautumisensa.
Mikä se lasiainen sitten on? Se on silmän sisällä olevaa geelimäistä hyytelöä. Ajan kanssa hyytelö ”kutistuu” ja sen myötä se usein irtoaa verkkokalvosta. Irtoaminen oireilee juuri noilla haituvaisilla ja salamoinnilla.
Ja lasiainen kuulema irtoaa kaikilta jossain vaiheessa (viimeistään kasikymppisenä). Likinäköisillä (-7,5 linssit minulla!) ja esim. diabeetikoilla irtoaminen yleensä tapahtuu keskivertoa nuorempina. Irtoamiseen voi vaikuttaa myös silmän/pään vamma tai leikkaus ja itse irtaantuminen voi mennä ohi jopa täysin huomaamatta.
Lasiaisen irtauma ei siis ole vaarallinen itsessään, mutta joskus lasiainen voi irrotessaan nyppästä mukaan verkkokalvoa ja silloin tarvitaan hoito melko nopeasti. Verkkokalvon reiän oireita ovat salamoinnin lisäksi esim. yhtenäinen varjo näkökentässä ja näön äkillinen aleneminen tai vääristyminen. Tuore verkkokalvon repeämä voidaan laseroida.
Kotiohjeeksi sain kehoituksen välttää repivää fyysistä rasitusta kuukauden ajan ja ohjeen silmätippojen käyttöön 3-5 krt päivässä (oikea silmäni oli kaupanpäälle vielä tosi kuivakin).
Eniten harmittaa nyt se, että joudun keskeyttämään loistavasti alkaneen 21-Day Armsculpting Challengen vajaan viikon jälkeen.
Mutta ehkäpä mulle riittää hajuaistittomuus, en halua tietoisesti vahingoittaa myös näköaistiani!