Riika, ihana Riika

Jopa täältä susirajalta pääsee helposti ja nopsaan Latvian pääkaupunkiin Riikaan – Joe – Hel -lennon kesto on 1h ja Hel – Rix kestää sekin vain tunnin!
Mennessä jäi lentojen väliin reilu 3 tuntia, mutta paluulennot natsasivat jouheammin, istuskeluaikaa taisi väliin jäädä  n. tunti.

Riiassa odotti kesä. Mittarissa plussaa reilusti yli 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ystävän kone oli sopivasti myöhässä, niin että yhtäaikaa saavuimme exit-aulaan,mistä kipitimme vauhdilla näköetäisyyden päästä lähtevään bussi numero 22, jonka 2 euron hintaisella lipulla pääsimme vanhaan kaupunkiin missä hotellimme ”Boutique Hotel Monte Kristo” sijaitsi.

Hurmaavan vanhanaikainen pikkuhotelli oli sijainniltaan täydellinen kahdelle kävelyhullulle naisihmiselle. KAIKKI oli lähellä.
Huoneemme oli siisti ja mukava – meillä oli kolmen hengen huone (2hh varasin..), joka ei hirveän iso ollut, mutta täysin riittävä kuitenkin. Ei siellä paljon aikaa tullut vietettyä paitsi nukkuen. Torstaista sunnuntaihin yöpyminen aamisineen maksoi 100 euroa / nainen. Älyttömän halpaa siis!
Pudotimme matkatavarat hotellille ja suuntasimme heti vanhan kaupungin kaduille. Istahdimme heti ensimmäiselle terassille ja tilassimme kuohuvaa skoolataksemme jälleennäkemiselle ja uudelle kaupungille sekä tilasimme ”pikkusuolaista” mitkä osoittautuivat olemaan vähän enemmän kuin pikkuiset, joten niillä eväillä kuljettiin sitten loppuiltakin. Ja jos hotelli oli edullinen niin  ruoan ja juoman hintakaan ei pahemmin hirvittänyt. Halapaa on Riiassa siis.

Päädyimme kävelemään ympäri vanhaa kaupunkia aivan summa mutikassa isommin miettimättä mitä missäkin olisi tai mikä kukin näkemämme paikka mahdollisesti olisi. Silmänruokaa kaupungissa riittää – enkä tällä kertaa puhu miehistä vaan jumalaisista rakennuksista mitkä reunustivat kapeita katuja ja siellä täällä avautuvia toreja.

Riikahan on keskiaikainen kaupunki, mikä sekin näkyy kaupunkikuvassa, mutta kirsikkana kakussa kaupungista löytyy yli 800 jugend-rakennusta, toinen toistaan kauniinpia, joten niskat kipeinä kenoasennosta mekin katuja ramppasimme ja tiirailimme mykistävän kauniita julkisivuveistoksia ja koristeita.

Perjantai-aamuna olimme päättäneet tehdä järjestelmällisemmän kävelykierroksen vanhassa kaupungissa ja saada nimet kaikille paikoille missä illalla olimme tepastelleet. Säätiedotus lupaili lämmintä päivää, jopa 26 astetta oli tiedossa, joten aurinkosuojaa levittelimme runsaalla kädellä pintaan.
Aloitimme kierroksen tietysti nousemalla Pietarin kirkon torniin (hissilippu 10 euroa) ja hahmottamalla lintuperspektiivistä kaupunkin ilmettä.Itse kirkon tiloissa oli maallistakin maallisempi taidenäyttely, mikä sai meidät ihailemaan Latvialaisten uskon laajakatseisuutta.Kirkosta jalkauduttuamme takaisin helteiseen ulkoilmaan  lähdimme tutkimaan näkemiämme rakennuksia lähempää.

Iltapäivällä jalat huusivat hoosiannaa, mutta sielu lauloi riemusta – säälimme kuitenkin jalkaparkojamme ja nousimme jokilaivan kannelle  nauttimaan vilvoittavista tuulista ja Aperol Spritzeristä (selkeästi hittijuoma tänä keväänä ainakin Riiassa).Laiva putkutteli pitkin jokea ja näimme hauskoja uimapoukamia, puistoja ja lopulta pelottavan korkean tv- ja radiotornin. Ihan oikeasti se oli suorastaan kammottava rakennus!Risteilyn jälkeen suuntasimme kohti Art Nouveau-katua Elisabets Ielaa ja taas mentiin niskat kenossa. Poikkesimme Alberta Ielalle, jonka varrella sijaitsevat taatusti kaupungin kauneimmat rakennukset sekä Art Nouveau-museo, joka oli pettymykseksemme mennyt juuri kiinni kun sinne ehdimme.Seuraavat kaksi ovat kyllä taas vanhasta kaupungista.    Muutaman pikkuputiikin ja yhden vähän isomman kauppakeskuksen kautta käpeksimme lopulta takaisin hotellille ennen päivälliselle lähtemistä. Päädyimme syömään keskiaikaiseen ravintolaan Rosengralsiin, mutta siitä enemmän ruokapostauksessa.

Lauantaina suuntasimme laiskan aamun jälkeen kohti Central Marketia (Centraltirgus) – aikoinaan saksalaisten Zeppelin-ilmalaivojen huoltohalleina toimineet hangaarit ovat täyttyneet kalalla, lihalla, vihanneksilla, meijerituotteilla ja muilla elintarvikkeilla (oi mitä leivoksia!!).Mansikat olivat kotimaisten omenien kokoisia ja viinirypäleet kuin luumuja. Hintaa ei ilkeä edes mainita.

Hallien ympäristössä olevalla torilla taas myydään ihan mitä vaan, rintaliiveistä tekoruusujen kautta kalastustarvikkeisiin. Kiertämistä, katsottavaa ja vähän ostettavaakin löytyy kaikkiin makuihin.
Varoituksen sananen tästä paikasta on asiallinen: taskuvarkaita kuulema kojujen välit pullollaan, joten kannattaa pitää huoli tavaroistaan :)

Markkinahumusta hypättiin kanaaliristeilylle ja koettiin pari jännittävää hetkeä kun eräässä mutkassa meinattiin törmätä vastaantulevaan botskiin ja heti sen jälkeen istuttiin naamat valkoisina kun kanavapaatin pohja rysähteli pohjakiviin…

Riian Radisson Sas hotellin 26. kerroksessa sijaitsevassa skybaarissa oli ihan pakko – ja kannattaa kaikkien muidenkin – käydä drinksulla. Maisemat olivat jopa paremmat kuin Pietarin kirkon näköalatasanteella ja hei, kirkossa ei saa drinkkejä!

Mukulakivet ottavat jalkoihin ihan eri lailla kuin tavan asfaltilla tallaaminen, joten hotellimme vastapäätä itseään mainostava Fish tank/hierontapaikka sai kaksi uupunutta asiakasta hihittelemään penkeilleen, kun Garra rufa -kalat putsasivat kuollutta ihosolukkoa koivistamme. Ja joojoojoo, kyllä on tauteja kala-altaista tullut ja varmaan varpaitakin irronut, hyibakteerejakamalanvaarallista. Kuollaan täältä kaikki joskus kuitenkin. Ei jaksa panikoida.

Lauantaina tepsutettiin päivälliselle Livu Squarelle, elävää musiikkia, ihmisvilinää ja mukavia tarjoilijoita saimme illan päätteeksi iloksemme. Tästäkin lisää ruokapostauksessa myöhemmin. Bling-bling ballerinani ottivat ja hajosivat tällä reissulla!

Sunnuntaina nukuttiin taas pitkään ja myöhäisen aamupalan jälkeen lähdettiin haahuilemaan kaupungille. Muutamat matkamuistot vielä kassiin, Ruotsalaisen portin tsekkaus (olimme epävarmoja, että nähtiinkö tämä jo vai ei!) ja kahvittelua taas yhden aukion kyljessä. Tässä Black Magicissä käytiin kyllä reissun aikana pariinkin otteeseen.Black Magic-kahvila ei synkeästä ulkomuodostaan huolimatta ole mitään mustaa magiaa syytävä paheiden pesä, vaan söpö ja tunnelmallinen suklaa-black balsam-kaakao-kahvilamyymälä.
Nam. Nam. Nam.

Bling-blingiäkin käytiin ihastelemassa:Käväistiin reissun ainoalla museovisiitillä Live Silver Museum:issa ja päästiin sisään Senioreina, kun selitettiin kovasti miten ”jossain” viisvitoset lasketaan jo sellaisiksi. Lipunmyyjä nauroi vain, että jos haluatte olla senioreita, niin no broblem, 5 euros please. Säästimme huimat 5 euroa sisäänpääsyssä siis! Pihejä kurppia olemme!Museo oli upea, iso kiitos kuuluu oppaallemme, joka kertoi jokaisen taideteoksen tarinan ja sen, mitä se kuvasti. Näyttelyn center-piece oli hopeaseppä Olegs Auzersin luoma Hopea linna,mutta eivät muutkaan teokset kauheasti upeudessa jälkeen jääneet.

Kentälle oli siirryttävä kahden jälkeen ja hyppäsimme pikkubussiin, joka pysäkille päräytti kun siinä tuttua bussi nro 22 odotimme. Kyyti oli vähän hikisempää kuin isossa ilmastoidussa bussissa, mutta jäipähän aikaa vielä kierrellä yhdessä terminaalissa ja nauttia läksiäis-shampanjat.

IhanaIhanaIhana Riika.
Veikkaan, että tuonne matkaan vielä uudestaan, joko ihan kesällä tai sitten syksyllä, vihreä kaupunki näyttää varmaan upealle ruskan saapuessa!        priekā!