Alennusmyynnistä kotiutunutta

Astuin torstaiaamuna silmälasieni päälle ja nehän tietysti menivät niin pahasti vinksalleen, etten tohtinut niitä itse alkaa vääntelemään, joten suosiolla nappasin nenälleni varalasit ja suuntasin keskustaan optikolleni lasit visusti laukussani.

Ihana ja taitava optikkoni taikoi sangoista kuin uudet ja iloisena hilpahdin läheiseen kauppakeskukseen ajatuksena käydä ostamassa muutama vesivärisivellin. No siveltimet taisivat unohtua, mutta Lindexin alesta löysin itselleni kaksi uutta ”villapaitaa”, tosin eihän ne mitään villaa ole, mitälie keinokuitusekoitusta, mutta menkööt nyt villapaita-nimikkeen alle. Syy ostoksiin oli se, että koska rakastamaani oranssia ei vaatekaupoissa tai kirppareilla näy kuin kausiluontoisesti sen ollessa muotia, olen vuosien varrella ottanut tavakseni ostaa silmää miellyttäviä vaatteita ja käyttää niitä erittäin epämuodikkaasti vuodesta toiseen. Kyllä ne muutaman kerran ehtivät minun elämäni aikana taas trendikkäästä käydä, vaikkei asialla itselleni ole todellakaan merkitystä. Pidän vaatteita, jotka miellyttävät silmääni, sanoi kulloinenkin muoti asiasta mitä hyvänsä.

Tämä pehmoinen, suuri paita suorastaan hyväilee ihoa! Sopii farkkujen kanssa ja pituudenkin ollessa reiluhko, trikoiden ja pitkien saappaiden kanssa menee hippaloidessakin. Hintaa huimat 20 euroa. Pikkuisen epäilen, että tytär saattaa tämän paidan nähdessään mieluilla sitä itselleen, mutta aion olla julma ja pitää sen omassa kaapissani.Venekaula-aukkoinen lyhyempi paita on onneksi sen verran räsäkänoranssi, että sitä ei mieluile kukaan meidän taloudessamme, pehmoinen on tämäkin vaatekappale ja tykkään kovasti noista hauskoista hihansuista. Ale-rekin hintalappu oli 15 euroa, joten tämänkään hinta ei päätä huimannut.

35 eurolla sain pirteää puettavaa tammikuulle, kun aloittelen uudessa työpaikassa loman jälkeen ja moneen muuhunkin talviseen ja kevät-talviseen menoon ensi vuonna. Ja monena tulevanakin.

Oranssi on todellakin paras väri!