Anne B. Radge: Perintötila

Tätä kirjaa minä ehdin jo odottaa & kaivata.

Luettuani Radgen Berliininpoppelit-trilogian, mielenpohjalle jäi kaihertamaan uteliaisuus sen suhteen,  kuinka tutuksi tulleiden henkilöiden elämät jatkuisivat. Niinpä tieto Trilogia-määritteen romuttavan neljännen osan ilmestymisestä riemastutti suuresti. Kun kirja sitten ilmestyi Bookbeatistä luettavaksi, uhrasin sille kokonaisen aamupäivän ja luin sen putkeen.

Mitä kuuluu Neshovin suvun veljeksille ja heidän veljentyttärelleen?

Kirjan alkukielinen nimi ”Alltid tilgivelse”, Aina voi saada anteeksi, kuvaa hyvin kirjan henkeä.
Neshovit oppivat itsestään, toisistaan ja elämästä uusia asioita ja uskaltavat tehdä päätöksiä ja valintoja. Anteeksiantaminen itselle, toisille tai elämälle ei aina ole helppoa, mutta aina se on mahdollisuus johonkin, kenties parempaan.

Kirja solmii nauhat somaksi paketiksi ehkä liiankin söpösti, mutta Neshovit lähipiireineen ehtivät kolmen aiemman kirjan aikana vallata sydämeni niin voimalla, että en yhtään tuntenut tarvetta protestoida tai jupista sentimentaalisesta otteesta vaan nautin ”ystävieni” onnistumisesta.

Radge vakuutti vuonna 2007 että Neshovin suvun tarina päättyi kolmanteen kirjaan, mutta kirjoitti sitten kuitenkin ”salassa” tämän neljännen, joka julkaistiin 2016. Kirjoittamisen aikana hänellä oli ollut loppu mielessään ja lopun oli tarkoitus tulla ehkä vasta osassa viisi tai kuusi. Nelososan jälkeen hän kuitenkin on sitä mieltä, että tämä riittää ja tarina on nyt valmis.

Itselleni jäi kuitenkin sellainen olo, että vaikka langat onkin nyt solmittu varsin napakasti, niin tämänkin kirjan jälkeen riittäisi Neshovin suvun tarinoita kerrottavaksi…

Never say never!