Aurinko paistaa, äkkiä ulos! Not.

Selaan Instagramia/FB:tä ja liikunnalliset, harrastavat, ulkoilevat ystäväni ovat täyttäneet feedinsä toinen toistaan kauniimmilla ja houkuttelevimmilla otoksilla laduilta, poluilta, laavuilta ja vaellusreiteiltä.
Ja minä tunnen huonoa omaatuntoa kun lössötän sohvannurkassa uppoutuneena hyvään kirjaan vaikka AURINKO paistaa  ja on HIENO ILMA ulkoilla!

Ja paskanmarjat minä mitään huonoa omaatuntoa tunnen.

Jos minä haluan vapaa-aikanani istua sohvalla tai maata sängyssä lukien kirjaa, niin se ei ole pätkääkään sen huonompi tapa viettää päiviään.
Toki ulkoilu on terveellistä ja itsekin sitä harrastan, mutta suoraan sanoen ärsyynnyn itseeni, kun joskus huomaan aurinkoisena päivänä ajattelevani, että nyt PITÄÄ mennä ulos kun on noin hyvä sää.
Ei pidä jos ei halua.

Nyt takavasemmalta huutaa jälkikasvu, että kyllä heidän kyllä piti ja että raahasin heidät pieninä ulos vaikka olisi satanut mätiä kärpässieniä, koska se on terveellistä ja lasten pitää ulkoilla.
Näin muuten tein, pakko myöntää.

Mutta nyt puhutaankin itsemäärämisoikeuden omaavista aikuisista. Lälläslää, siitäs saitte ”ipanat”.