Barcelona, segundo día

        Heräsimme kahdeksan maissa aamulla ja laskeuduimme portaita alas aamiaishuoneeseen. Aamiainen oli varsin monipuolinen ja nautiskelimmekin sitä hartaudella ja ajan kanssa valmistautuen päivän agendaan, joka oli Güellin puisto. Ostimme liput ennakkoon, säästö rahallisesti ei ole kuin euron, mutta ajallisesti/jonollisesti aika paljon. Lipunmyynneissä tuppaa olemaan varsin pitkät jonot…

Reissussa ollessamme pyrimme kävelemään aina kun se on mahdollista, mutta Güellin puisto sijaitsee sen verran kaukana, että osan matkaa päätimme  ”metroilla”. Hyppäsimme metroon La Ramblalta ja jäimme pois Lassapsin asemalla, mistä infon mukaan on parinkymmenen minuutin kävely puistoon. Se mitä emme tajunneet, oli se, että se parikymmen minuuttinen olisi lopulta varsin rankka portaikko. Etureidet huusivat hoosiannaa ja oikeasti jouduimme pari kertaa pitämään hengähdystauon ennen kuin ylös asti pääsimme! Vasta jälkeenpäin selvisi, että kahdelle muulle sisäänkäynnille olisi päässyt liukuportaita. HAHAHHAHAHA.

Park Güell sijaitsee Gràcian kaupunginosassa ja se valmistui Antony Gaudin visioimana vuosina 1900-1914. Siitä piti tulla 60 tontin lähiö, mutta tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut ja alueesta tuli kaupungin omistama puisto. Vuodesta 1984 lähtien Park Güell on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon.
Alue  on selkeästi suosittu ulkoilukohde niin turisteille kuin paikallisillekin – siellä parveili eväsretkeilijöitä, perheitä ja opastettuja turistiryhmiä kuin muurahaisia. Harmittelimme itse sitä, ettemme älynneet ottaa eväitä matkaan – epäilenpä että komeampia kehyksiä eväsretkelle olisi vaikeaa löytää.
Harmituksemme mukaanottamattomista eväistä kohosi sfääreihin vatsojemme alkaessa murista ja jonotettuamme alueen ainoassa kahvilassa vain saadaksemme tosi schaissea evästä sieltä.Kahvilan tarjoilut olivat surkeimpia  ikinä! Onneksi meillä on sen verran häiriintynyt huumorintaju, että naurulla tämäkin ylitettiin. Ja kyllähän se huonokin eväs virtaa antoi.

Viihdyimme puistossa useamman tunnin,  kiertelimme ympäriinsä pysähdellen ihailemaan eteentulevia yksityiskohtia, kuuntelemaan ”espanjalaisia kitaroita” tai katselemaan flamenco-esitystä. Katsomista ja ihailtavaa riitti mihin ikinä katseensa kohdisti. Gaudin ”orgaaninen arkkitehtuuri ”ja luonnon muodoista & vahvuuksista maillia ottava rakentaminen hurmaa kyllä kyynisimmänkin vierailijan. Señor Gaudi oli kyllä NERO!

Puistotuntien jälkeen palasimme hotellille nostamaan hetkeksi koivet seinälle ja miettimään minne suunnata päivälliselle. Matkalla hotelliin ohitimme basilica santa Maria del pi:n ja huomasimme illan kitarakonserttimainoksen ja päätimme kuluttaa annoksen kulttuuria ennen päivällistä.

Nautimme suunnattomasti taitavan kolmikon kitaroinnista, kappelin akustiikka sopi oivallisesti tämän tyyliseen musisointiin.

Konsertin jälkeen suuntasimme kohti valitsemaamme ravintolaa, Bodega Biarritz 1881 Tapas baria, jota ystävälleni oli suositeltu. Paikka oli hauska, pöytävarauksia ravintola ei ottanut ja mekin siis pienessä ”eteisessä” odottelimme vuoroamme päästä syömään.

Paikka oli tupaten täynnä niin ihmisiä kuin tunnelmaakin, mutta pääsimme yllättävän lyhyellä odottelulla pöytään.  Hurmaava tarjoilijamme mainitsi, että mahdollisesti siirtää meidät pienempään pöytään, mikäli joku isompi seurue sisään pölähtää, mutta mitäpä väliä siitä, kunhan ruokaa vain eteemme saisimme.
Päädyimme valitsemaan 50 € Surprise dinnerin, mikä koostui runsaasta valikoimasta erilaisia tapaksia. Tapaksien seuraksi tietenkin paikallista viiniä. Ruoka oli todella hyvää ja tarjoilutahti seurasi meidän ruokailuvauhtiamme hienosti, uutta evästä ei pöytään kannettu ennenkuin olimme selkeästi ilmaisseet olevamme valmiit aiempien herkkujen kanssa. Tapas bar saa meiltä 10+ arvosanan, ruoka oli maittavaa ja monipuolista, tarjoilu sujuvaa ja henkilökunta sekä tunnelma lämminhenkisiä. Vatsat täynnä ja mieli kevyenä suuntasimme kohti hotellia, mutta emmehän me sinne suorita tietä tietenkään päätyneet!

Ei siksi, että viini olisi askellustamme mutkittanut vaan siksi että vanhan kaupungin kujat olivat niin kovin kutsuvia ja mielenkiintoisia pienine putiikkeineen. Useat putiikeista olivat vielä auki ja tulihan niissä piipahdettuakin…

Sänky ja vaakataso tuntuivat taas varsin taivaalliselle kun huoneeseemme pääsimme.
Ja uni maistui.