Boldly go where no man has gone before

Otinpa ja ostin itselleni maastopyörän. Mies osti omansa vajaa kuukausi sitten.

Kumpikaan ei ole aikaisemmin isommin harrastanut manuaalipyöräilyä, minä sentään kouluaikoina (nehän oli ihan just äsken…) kuljin matkat fillarilla, mutta Turjake…

Mutta joo – kun veljeni (joka on sitten taas himofillaristi) halusi ostaa itselleen fatbiken ja oli luopumassa perusmaasturistaan, niin mies innostui ainakin ajatuksen tasolla asiasta. Vaikka pyörä (Trek 4300) oli käytetty, niin tuntien ja tietäen veljeni pedantin tavan huolehtia omaisuudestaan (eikä veljeni olisi uskaltanut huijata ;)), oli se turvallinen ostos.
Pyörä ei ole vielä metsään päässyt kertaakaan, mutta on se liikenteessä ollut.

Kun veljeni vaimoke nyt sitten päätti, että hänkin haluaa fatbiken, tarjosi hän omaa fillariaan minulle. Olemme saman mittaisia ja painokaan ei nyt kymmeniä kiloja heitä, joten hänen metsäohjuksensa on minulle kuin tehty ja kaupathan siitä tuli.

Viimeistään tulevana viikonloppuna nousemme ratsujemme selkään ja uhmaamme tuntematonta kuin kunnon Trekkerit konsanaan!

Boldly cycle where no man/woman has cycled before!

PS: toivottavasti me saamme myös ”Live long and prosper” emmekä hyydy ensimmäiseen suohon…