Candyskull aka Halloweeniherkkuja

 

To be or not to be? -vai miten se Hamlet tuumasikaan? Minä en kyllä miettinyt hetkeäkään kun näin kaupan Halloween-hyllyssä tämän
hurmaavaakin hurmaavamman pääkallon makeine sisuksineen.
Eikä lopulta tarvinnut edes itse sitä ostaa, kun äitini halusi tuollaiset lahjoittaa kaikille perheenjäsenillemme. Kiitos ja kumarrus siis hänelle.
Kuinka lempeästi nuo silmät omiini katsovatkaan!

Kallon yläosa irtosi helposti, kunhan viilsin teipit irti ja kyllä muuten yllättävän PALJON karkkia mahtuikin pieneen pääkalloon.

Tehdäänpäs tarkempi katsaus namukallon sisältöön:

Mulle tikkari.

Turjakkeelle parit purukumit.

Nämä vaahtokarkkimaiset makeiset voisimme syöttää toisillemme tarkkuusheittokisan avulla. Toinen seisoo parin metrin päässä suu auki ja toinen yrittää saada namun osumaan yhdellä heitolla suuhun. Leikkiä ei kannata kokeilla kovilla karkeilla, voipi hammas vaikka lohjeta, mutta vaahtiksia heitellessä ei ole tätä vaaraa.

Vadelma-lakritsikalloista saattaa tulla pieni taistelu, sattuvat olemaan molempien lemppareita…

Nämä namut luovutan suosiolla Turjakkeelle, en ole ikinä pitänyt tuollaisen vaalean möhnäisen pohjan ja
hedelmäkarkin yhdistämisen lopputuloksista. Tahmeita ja nahkeita ovat mielestäni.

Koska minä olen rakastava ja huolehtivainen puoliso, niin uhraudun syömään nämä suklaiset hahmot. Saattavat
nimittäin sisältää pähkinää ja oi-voi, muruseni on niiiiiiiiin allerginen pähkinälle. Ja mantelille. Molempia voipi
näissä olla.

Olenpa tosi hyvä ihminen, eikös? Nämäkin suklaat joudun minä syömään.
Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa puolesta.

Bette Davis eyes?

https://www.youtube.com/watch?v=eja-popojUo

PS: ja ihan satavarmasti maltamme olla näitä syömättä ennen Halloweenia.
Ihan varmasti.

Kyllä! Etkö usko?
Mikset usko??