Ei Rodos vaan Rauha, mukava loma kuitenkin

Lähdettiin sunnuntaiaamuna ajelemaan kohti Lappeenrantaa ja Rauhassa sijaitsevaa Holiday Club Saimaata. Ajomatka sujui ongelmitta ja hotellille saapuessamme alkuiltapäivästä, oli huoneemme valmiina ja pääsimme kantamaan laukut suoraan sisään.
Olin varannut meille Superior Castle-huoneen, josta oli kulku kylpylän puolelle sisäkautta ja mainoskuvien mukaan huone näytti tosi söpöltä ja tunnelmalliselta. Söpö ja tunnelmallinenhan huone olikin, mutta minulta jäi huomaamatta yksi oleellinen asia: kokolattiamatto.
Kokolattiamatto tekee mielestäni huoneesta tunkkaisen ja liekö sitten henkistä vai todellista, mutta lähes heti alkoi silmissä kutittaa ja tuntui ettei huoneessa oikein ole ilmaa. Niinpä jätimme laukut purkamatta ja menimme kysymään, josko vapaana olisi huonetta, jossa kokolattiamattoa ei olisi.

Onneksi tilaa löytyi ja vaihdoimme huonetta Gant-siipeen, joka ei ehkä ollut yhtä sympaattinen yleisilmeeltään, mutta raikkaampi ilmaltaan.Huone oli hieno ja sänky leveä kuin ladonseinä, mutta Herkkäpeppuisina jouduttiin ostamaan omat wc-paperit, koska firman tarjoamat olivat tosi ohkaista ja kovahkoa laadultaan. Vähän kylllä nauratti kantaa omaa Embo-pakkausta huoneeseen, mutta minkäs teet!
En ole käynyt uimassa sitten viime kesän avovesien ja en muistanutkaan miten ihanaa pulikoiminen on. Cirque de Saimaa -kylpylä on miellyttävän hämyisä ja värivalot tuovat tunnelmaa mukavasti puhumattakaan ”Suomen komeimmasta vesidiskosta”- kylpylän keskipisteenä on tasanne missä useamman kerran tunnissa hieno suihkulähde-valo-musiikkishow. Majoituspakettiimme kuului kylpylän vapaa käyttö ja mehän sitten sitä käytimmekin 🙂

Uimisen jälkeen maistui ruoka.
Saimaalla on valinnanvaraa useamman ravintolan verran: Easy Kitchen tarjoaa aamiaisen ja  lounasbuffan., Sporttibaari O’Learys  hurmaa ribseillä, hampurilaisilla ja wingseillä , Classic Pizzan listalta löytyy peruspizzaa ja hiukkasen erikoisempiakin yhdistelmiä ja a la Carte-ravintola Le Biffin lista koostuu loppuun asti harkituista ”master chef”- kokonaisuuksista.
Minä rakastuin O´Learysin wingseihin niin totaalisesti, että söimme siellä kahtena iltana ja pizzalistaakin testasimme kahtena iltana. Le Biffin lista ei tällä kertaa herättänyt suurempia intohimoja, joten sinne emme eksyneet ollenkaan.

Päivisin kävimme kiertelemässä pitkin Lappeenrantaa ja Imatraa, sekä ajoimme katsastamaan Vironlahdella sijaitsevan Zsar Outlet Villagen, joka oli kuin autioitunut aavekylä, komeat raamit, mutta aavemainen fiilis oli kävellä ainoina ihmisinä pitkin poikin aluetta…Välillä mietiskelimme kuinka erilaisia olisivat päivät olleet, jos haaveiltu Rodoksen matka olisi toteutunut. Toisaalta ei kauheasti kuitenkaan harmittanut, koska mukavaa oli ja Rauhassakin pääsi eroon arjesta, töistä ja kotimurheista. Kiva oli valmiilla aamupalalla istuskella  Turjakkeen kanssa, kävellä ja kierrellä pitkinpoikin maita ja mantuja päivisin, polata lämpimissä vesissä ja nautiskella päivällisiä Ludoa pelaten ja punaviintä lipitellen.

Ja ne Candygrabberit…Instassa ehdinkin niistä jo vouhottaa – olen todellakin addikti niiden suhteen ja muutama kolikko tulikin koneisiin tuupattua. Vuosien kokemuksella kahmin kopeista yhdellä maksulla useampaankin kertaan tuplapalkintoja ja sain monta kaveria kannatusjoukoiksi kun kouraa käyttelin (kaverien keski-ikä oli 6-10 vee).
Hetki mietittiin, josko vielä olisi otettu lisäyö tai ajettu vaikka Imatran Valtionhotelliin muutamaksi yöksi, mutta lopulta päätimme suunnata autonnokan kuitenkin kohti Jojensuuta. Kotiin ajeltiin siis eilen pitemmän , mutta umpitylsää kutostietä miljoona kertaa mielenkiintoisemman (seututie 428) reitin kautta.

Lomaa on jäljellä vielä kuusi päivää…mitä kaikkea ehdinkään!