Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Nimesimme blogiystävistä koostuvan lukupiirimme Viisikko-lukupiiriksi, koska meitä piiriläisiä on kuin onkin viisi kappaleta ja onhan tuo Viisikko myös vähän niinkuin kirjallinenkin viittaus 😉 Tammikuussa luimme Piia Leinon Lakipisteen, postaukseni siitä täällä.

Helmikuulle valikoitui Elizabeth Stroutin Kaikki on mahdollista (Anything is possible, 2017).

Kaikki on mahdollista on novellikokoelma tai tarinakimara ihmisistä keskilännen pikkukaupungissa Amgashissa. Kirja on  kuin Tiffanylasityö, joka kokonaiskuvaksi kokoavana lyijynä jollakin tasolla toimii Luzy Barton, pikkukylän tyttö, joka ”pääsi pakoon” (vai pääsikö?). Novellikokoelma avautuu varmasti eri tavalla, jos on lukenut Stroutin kirjan Nimeni on Lucy Barton, mutta ilman tämän kirjankin taustaa tarinat päästävät kyllä sisään Amgashin kylänraitille ja laitamille.

Stroutin kuvaileva, suorastaan maalailevan hidas kerronta muistuttaa Suuren Idolini Stephen Kingin perusteellista hahmojen ja tarinan rakentamistyyliä, joten minähän uppoan Stroutinkin tekstiin kuin manteli joulupuuroon.

Novellien ihmiset näkyvät tarinoissa paljaina, ruminakin, mutta rehellisinä, elämä Amgashissa avautuu tarinoissa yhdeltä sun toiselta kantilta ja pienistä palasista koostuu varsin napakka kokonaisuus. Tunnelmaa ja tunteita pullollaan.

Odotan innolla muiden Viisikon jäsenten ajatuksia kirjasta, Whatsup-ryhmässä jo maistiaisia niistä saanut ja mielenkiintoisen erilaisia ajatuksia kirja on herättänytkin!