Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin

Olen todellakin lukija, joka hurmaantuu kauniista kirjannimistä, joten kun kirjan kannesta osuu silmiin kutsuvasti ”Nimi jolla kutsutaan öisin”, niin enhän minä muuta voinut kuin napsauttaa Emma Kantasen esikoisen luettavakseni.

Kirjan parasta antia itselleni oli kurkistus Kiinalaiseen  elämään ja elämään Kiinassa. Työskentely- ja tapakulttuurin erilaisuus kulkee läpi (omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan) tarinan ja ”Ai Ma”n sopeutuminen (vai sopeutumattomuus) tapoihin ja toimintamalleihin on mielenkiintoista luettavaa.

Candy Crush on oma lempparipelini joten kun Ai Ma CC:n kopiopeliin nappuloita ja hahmoja suunnittelee, on  se jotenkin kotoista, vaikkakaan kopiopelien massatuotanto ei hyväksyttävää olekaan. Mutta se mikä meille on väärin ei välttämättä Kiinalaisessa kulttuurissa sitä olekaan.

Vaikka homoseksuaalisuutta ei enää Kiinassa rikolliseksi katsotakaan, ei ihmissuhteiden solmiminen tai niissä eläminen ole täysin suvaittua päivänvalossa. AiMa pääsee sisälle suljettuun WeChat-ryhmään, jossa Laloiksi itseään kutsuvat naiset pitävät yhteyttä. Lalat määrittelevät itsensä joko T:ksi tai P:ksi ja tämän määrityksen mukaan heitä kohdellaan. AiMa päätyy alkuun määritellyksi P:ksi, naiseksi, vaikka ei haluaisikaan tulla lokeroiduksi.

Vaikka ihmissuhteet ja niiden välillä ikävätkin kiemurat ovat tärkeä ja varmaankin oleellinen osa kirjaa, pidin itse eniten siitä kaikesta muusta, mistä Kantanen kirjoittaa.
Kieli oli välillä niin runollisen kaunista, että silmät menivät kieroon ja kielikuvat räjähtelivät silmille. Kirjoittajan taiteilijatausta puski  läpi joissakin kuvauksissa ja lukeminen oli hurmaa.

Vai mitä sanot tästä:
”Satoi lunta. Ennen kuin hiutaleet ehtivät koskettaa maata, katujen lumipeite alkoi heti kaljuuntua tuhansien ihmisten pyyhältäessä sen yli.
Kaupungin lumi oli kipeällä tavalla  ohutta, kuin sairaan ihmisen hiukset, ja ohuella valkoisella matolla myös minun askeleeni sulivat suoraan läpi”.

Tautisen kaunista!

Ei mikään ohimennen läpiluettava kirja minulle. Nautiskelin tunnelmasta ja tuntemattoman kuvauksesta, astelin Ai Man askelten jäljissä ja makustelin kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin.

Omaperäinen kirja, jota luin välillä epämääräisen ärsyyntyneenä ja välillä taas upposin tarinaan kuin kuuma veitsi voihin.
Kirjoitapa Emma pian toinen kirja!

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 31. Kirjassa kuljetaan metrolla

 

 

 

puheenaiheet kirjat suosittelen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *