Enää kaksi kahvitonta aamua

Tammikuu on ollut pitkä ja kofeiiniton.
Se on ollut yhtälailla myös alkoholiton, mutta vaikka punaviini Jumalten juomaa onkin, niin sen poissaolo elämästä ei ole hetkauttanut mitenkään.

Mutta kahvi.

Kahvi.

KAHVI!

Aamulla herätessä, kun vielä kellin vuoteen lämmössä ja pehmeydessä, välähtää päässä ajatus
”mmmm…aamukahvit”
Ja sitten totuus rävähtää aivoihin kun sankollinen jäävettä naamalle.
MITÄÄN KAHVIA; KEITÄ TEETÄ, PAHVI!

Päivällisen jälkeen, kun makunystyröissä on jäljellä vielä muisto savustetusta lohesta ja raikkaasta salaatista, ajatus kierähtää jossain ohimolohkossa ”tähän nyt kunnon kahvit päälle”
MUTTA EI! VESI KIEHUMAAN JA TEEEEEEETÄ HAUTUMAAN.

Ja miljoona muuta tilannetta, jossa jo tuntee nenässään ja kielellään tumman, auringossa paahtuneen, himmeästi hohtavasta kahvipavusta jauhetun ja pieetetillä uutetun mustan kullan aromin…

Pois se minusta, että teetä vihaisin. Juon sitä normaalistikin usein, varsinkin iltaisin Rooibosta tai paikallisesta  kahvi-/teekaupasta Mokkamaasta löytyvää  ”Lazy Days”-sekoitusta. Myös Ongelmasuolistoni tykkää oikein kovasti teestä, joten teepurkeistani löytyy sekoitus jos toinen, joista nauttia tätäkin juomaa, niin kylmänä kuin kuumanakin.

Tammikuussa armon/armottomuuden vuonna 2021 minun sieluni ja ruumini jostain syystä ei pysty irrottautumaan kahvista ja ilman hirveitä vieroitusoireita nauttimaan vain teestä.

Mutta niinkuin sanoin, enää kaksi aamua teetä juoden.
Nopeasti ne menee.
Meneehän?
**********
(Kuva Pixabaysta, Alexas Fotos)