Epikondyliitti aka tenniskyynärpää aka hiirikyynärpää aka h-vetin kipeä käsi

Olen ollut sairauslomalla tämän viikon, koska vasen käteni äityi niin kipeäksi, etten saanut yöllä nukuttua.
Kuukausi sitten kävin työterveydestä hakemassa tukilastan käteeni, mutta eipä se auttanut tarpeeksi, kättä kun kuitenkin päivittäin käytin – sanonta ”sillä se paranee, millä on tullutkin” ei pitänyt paikkaansa tässä tapauksessa.

Viime perjantaina suuntasin työterveyslääkärille hakemaan kortisonipiikkiä, koska muistan joskus vuosia sitten samaa vikaa oikeassa kädessäni potiessani sellaisen avuksi saaneeni.
Mutta lääkäripä olikin erimieltä asiasta. Ei kuulema nykytiedon mukaan enää kortisonia tuikita epikondyliittiin, koska se jatkossa herkistää vaivan uusiutumista!

Hoitona tässä vaiheessa, kun se ei tukilastastasta parantunut, oli käden lepuuttaminen tyystin sitä rasittaneesta liikkeestä. Ja sairausloman pituus olisi KAKSI viikkoa.
Suostuin ottamaan yhden viikon, kun kuulema se oli minimi, millä lääkäri sallisi minun poistua vastaanotolta – ensi viikolla olenkin sitten lomalomalla, joten tuleehan tästä se vaadittu kaksi viikkoa lepoa kädelle kuitenkin.

Tällä viikolla olenkin lähetellyt huvittavia ja joskus varsin vaikeaselkoisia viestejä ystäville ja läheisille, lepuutan kättä oikein kunnolla, eli en edes puhelinta näpyttele vaan sanelen kaikki viestini – Siri ei ihan aina osu oikeaan puhetta tekstiksi muuntaessaan, mutta saavatpa viestien vastaanottajat naureskella
(Tätä kirjoitusta sentään naputtelen ihan perinteisesti).

Kipugeelillä voitelen kyynärpäätä ja käsivartta kolme kertaa päivässä, yötkin olen saanut nukuttua ilman tablettimuotoista lääkitystä sen avulla, mutta ei vielä ole käsi kunnossa.

Ehkäpä aurinko, lämpö ja merivesi korjaavat tilanteen: ensi viikon vietän Kanarialla, Play de Amadoreksessa.
En malttaisi odottaa!