Essi ja Sirkka apuna masennukseen
Kaksi viikkoa sairauslomalla takana ja toivottavasti vain kaksi enää edessä.
Päivät on vain kuluneet, olen yrittänyt joka päivä tehdä jotain iloa tuottavaa ja käydä ulkona, mutta aika matalalentoa meno on ollut. Joululeffoja olen katsellut jo useita, pari tv-sarjaakin bingettänyt ja kirjojakin lukenut sekä kuunnellut. Tidalista olen kuunnellut vanhoja suosikkejani, kuten Genesistä, Jethro Tullia, Eva Dahlgrenia (no joo…ja Rammsteinia ja Motörheadia ja Stranglersiakin) master-tasoisina ja haikaillut vinyylin rahinoita vaikka äänijälki onkin ollut loistavaa.
Matkalla pois masennuksesta minua tukevat kemialliset rouvat Essi (Escitalopram) ja Sirkka (Circadin), joiden seurassa toivottavasti kulku jouhevoituu.
Lääkäri mainitsi, että Essin myötä voi kaveriksi ilmaantua myös päänsärkyä ja pahoinvointia, mitkä ovat kuulema yleisimmät sivuoireet ennen kuin olo muutamassa viikossa tasoittuu. Päänsärystä kärsin parina ensimmäisenä päivänä, mutta en sen enenpää. Pahoinvointia en ole kokenut lainkaan.
Onneksi jätin googlettamiset väliin niin en kehittänyt itselleni muitakaan sivuoireita. Lähipiirissä on jokunen kova googlettelija ken kärsii jokaikisestä sivuoireesta, jonka googlella löytää ja jättää sitten lääkkeet syömättä, oli ne sitten tulehduksiin, kipuihin tai närästykseen…
Vaikka elämä tällä hetkellä tuntuu enemmän ruusunpiikeillä kuin ruusuilla tanssimiselta, niin jotain apua Essistä on kuitenkin ollut. Kun kävin perjantaina lääkärissä niin en enää itkenyt koko aikaa vaan vaikka pala olikin usein kurkussa ja muutamaan otteeseen kyyneleetkin silmissä, vastaanotto meni ihan järkeviä jutellessa.
Unettomuus on kuitenkin öitteni riesa ollut edelleen. Nukahtamisen kanssa minulla ei ikinä ole ollut ongelmia, mutta aamuyöllä herääminen ja sen jälkeen valvominen ei kyllä kauheasti virkistä eikä lepoa suo. Mieto melatoniini ei apua tähän tuonut ja niinpä lääkäri kirjoitti minulle pitkävaikuitteisemman depot-tabletin Circadinin, kavereiden kesken Sirkan.
Muistelen äitini saaneen samaa lääkettä unihäiriöihinsä, mutta se piti lopettaa kun hän alkoi nähdä kauheita painajaisia joka yö. Myös ystäväni isällä oli ollut sama ongelma. Lääkäri varoitti myös minua tästä sivuvaikutuksesta ja sanoi että lopeta käyttö jos alkaa vaivaksi asti öisiä kauhuja ilmetä.
No onhan nuo unet villejä olleet, mutta ei vielä sillä tasolla, että en antaisi pillerille vielä mahdollisuutta unen parantamiselle.
Villein uni on ehkä ollut uni jossa jouduin kannibalismin uhriksi ja mattoveitsellä minusta viilleltiin pannulle paistettavaa. Kauhu- ja vähän splatterfilmienkin suurkuluttajana visiot eivät kuitenkaan ole mieltä järkyttäneet ja mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Tiedä vaikka saisin ideoita kauhunovelleihin ja päätyisin Suomen naispuoliseksi Stephen Kingiksi!
Hankalinta on pitää työasiat pois päästä, koska tämä sairausloma kuormittaa sitten sijaistajiani ja kollegoitani niillä minun töilläni heidän omiensa lisäksi. Pelkään, että palatessani töihin on vastassa todella nuiva työyhteisö, jonka mielestä olen heikko paska lusmuilija, koska ”kaikillahan meillä on vaikeaa!”…
Mutta joskus on vain asetettava itsensä ja oma hyvinvointinsa muiden edelle. Kai?
Päivä kerrallaan.