Fabulous Five
Kirpparilla käydessäni kuulin omituista älämölöä kassojen lähellä olevasta vitriinistä ja kun uteliaana menin katsomaan kuka siellä metelöi, huomasin lasioven takana häiriköivän porukan. Viisi toinentoistaan hassumman näköistä pulleroa (anteeksi pinnallinen kategorisoimiseni) heilui ja häröili siellä muumimukien seassa ja yritti saada vitriinin ovea auki. PoisPoisPoisTäältäjaÄkkiä!
Kun tyypit huomasivat mielenkiintoni, jähmettyivät he kuin kipsipatsaiksi tuijottamaan minua nappisilmillään ei tässä mitään, ihan koristeita ollaan juu.
Veikot näyttivät niin seurallisilta, että vinkkasin kassahemmon avaamaan vitriinin, keräsin ukkelit koriini ja toin kassan kautta kotiin, keittiön hyllyyn.
Illalla sitten istuskellessani kynttilänvalossa väkertäen etikettejä paholaisenhillopurkkeihin, hyppäsivät mokomat pöydälle ja suorittivat pikaset esittelyt:
Hän on Ludwig (ehdottomasti tuplaweellä) Tinttitiiraaja Raitatöppönen ja hänen suuri intohimonsa on birdwatching, sekä siivettömät ja siivelliset herättävät hänessä lämpimiä tunteita ja hän ehdottelikin minulle ensin levottomia, mutta tyytyi sitten muistuttamaan, että pidänhän pihalla pähkinöitä ja siemeniä tinteille ja muille pörriäisille.
Ludwigin esittelyn keskeytti suorastaan röyhkeästi Johann Vilkkusilmä Töppönen tepsuttaen pussukkaansa helistellen eteeni. Sain kuulla isoäitini peruja tutun toteamuksen hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan !
Johannin minuutin nuorempi kaksoisveli Johannes Tiputiiraaja Töppönen säesti veljensä viisautta muistuttaen ystävänsä Ludwigin tapaan myös metsän eläinten ja lintujen muistamisen tärkeydestä.
Leopold Lumihiutale Raitatöppönen tuli alkuun vähän arastelen kovaäänisemmän ja rohkeamman trion takaa, mutta alku-ujouden jälkeen iloisesti lallatteli muiden mukana laulujaan. Leopold kertoi rakastavansa lumipyryä ja tuisketta ja kun marisin aamuisesta puolimetristen kinosten kolauksesta hän vain kikatteli iloisesti ja toivoi pyryä joka päivälle. Mokomakin!
Kun Rudolph Rautasarvi Porola rykäisi kurkkuaan selväksi hiljeni räpättävä nelikko kuin seinään. Rudolph pisti ystävänsä ojennukseen ja tervehti minua rouhealla rintaäänellä toivottaen Hyvää Itsenäisyyspäivää ja rauhaisaa joulunaikaa. Tosin varoitti heti perään, että valitettavasti hän ei ihan aina saanut ystäviään kurissa pidettyä, että voisi jonkinmoista touhua ja täpinää talossa tapahtua…
Olisin mieluusti jutellut pitempäänkin, mutta Turjake ilmestyi kahvintuskassaan keittiöön ja kaverukset hävisivät kuin sisilisko aidanrakoon ja jähmettyivät paikoilleen hyllyyn.
Mielessäni nyt kuitenkin pyörii, että mitähän nuo vielä keksivät…