From Brussels, with Love, osa I

Siirtyminen Susirajalta Brysseliin sujui suht´koht vaivattomasti. Tietysti lento Helsinkiin oli myöhässä, mutta onneksi vaihtoaikaa oli reippaasti, joten vältyin tukka putkella juoksemisesta ja stressaamisesta tyystin.

Kone laskeutui puoli kymmenen maissa paikallista aikaa ja ystävättäreni oli vastassa kentällä karvapalleroisensa kanssa (puhun nyt koirasta, en hänen hiuksistaan tai muista karvoituksistaan). Matka hänen ”uuteen” kotiinsa sujui nopeasti ja maltoimme jopa olla valvomatta puolta yötä höpöttäen, koska tiesimme edessä olevan mooooonta  päivää aikaa pälättää.

Asunto oli sievä ja entisestä kodista tutut huonekalut tekivät siitä tutun oloisen ja kodikkaan. Hyvin nukutti!

 Perjantaina aamupalan syötyämme suuntasimme koirulin kanssa aamukävelylle läheiseen puistoon ja pääsin nenätuntumalla ihailemaan hieman kotiseutua pidemmälle ehtineeseen kevääseen. Paino sanalla HIEMAN!

Nassun lenkitettyämme, jätimme (lievästi protestoivan) koirulin kotiin ja suuntasimme kohti Atomiumia, jossa en aiemmilla visiiteilläni ollut käynytkään. Toki olin sen nähnyt ohiajaessamme, mutta halusin kunnon turistina tutustua  kohteeseen ihan konkreettisesti.
Aika pieneksi tunsi itsensä rakennelman juurella seistessään ja ylöspäin tiiraillessaan…Atomiumhan on vuoden 1958 maailmannäyttelyyn rakennettu 102 metriä korkea monumentti (suurennos raudan kiderakenteesta). Rakennelmaan sisään mahtuu mm. pysyvä näyttely maailmannäyttelystä sekä erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Jonotimme hetken hissiä ja hurautimme sitten ylimpään palleroon tutkailemaan panoraamamaisemia. Astetta ylempänä sijaitsevaan kahvioon emme menneet vaan läksimme portaita pitkin tutustumaan näyttelyihin.

 

Näyttelyissä käytiin läpi vuonna 1923 perustetun Belgian kansallisen lentoyhtiön Sabenan eli  Societé Anonyme Belge d’Exploitation de la Navigation Aériennen historiaa. Oli tosi mielenkiintoista nähdä/tutkia vanhoja mainosjulisteita, astiastoja, virkapukuja ja jopa istuimia vuosikymmenten historian varrelta.

Näyttelyiden kiertämisen jälkeen maistui jätski. Oma valintani oli tietysti Strumpf-tötterö, koska väri sointui täydellisesti päivän asuuni ;)

Atomiumin jälkeen suuntasimme kohti Laekenin Kuninkaallisia kasvihuoneita, jotka ovat yleisölle avoimina kolmen viikon ajan joka kevät. Onneksi reissuni osui juuri tälle jaksolle, koska puutarhahörhönä rakastan tätä paikkaa.

Useamman tunnin kiertelyn jälkeen nautimme kahvit ja herkulliset leivonnaiset kasvihuoneen ”kuppilassa” lepuuttaen ehkä hieman kärsineitä koipiamme.
Varsinkin minulla jo lentomatkan aikana turvonneet jalkani tuntuivat inhottavan pinkeille, kun ihoa kiristi jo pitkälle pohkeisiin asti.

Yleensä kun lähden näille A-luokan matkoille ystävättäreni kanssa, pistän jalkaani MBT-kenkäni, jotka sallivat ”rajattomat kilometrit” koipien päällä, mutta tälläkertaa annoin turhamaisuuden voittaa ja puin laukkuihini & takkiini paremmin mätsäävät lenkkarit…
Voi Turhamaisuus!! Ja vastahan tätä hyvätkengätreissussaehdottomat kouhotin minäkin kommenteissani Pöpelikössä blogin kirjoituksessa!!

Mutta kämpille palattuamme pääsin nostamaan jalat ylös ja kaikki murheet unhottuivat kun nautiskelimme pastaa ja punkkua tauottoman pälätyksen saattelemana.

Sitä onnea, kun pääsee viettämään kellottamatonta aikaa ystävän kanssa ja puhumaan ihan kaikesta mitä sylki suuhun tuo. Ja nauramaan. Ja nauramaan. Ja puhumaan. Ja vielä vähän nauramaan.