Geelilakkaus (PUNAINEN!)

Joku aika sitten silmääni tarttui FB:ssä mainos geelikynsistä (ja niitähän en vielä ole ehtinyt testatakaan) peräti tarjoushinnalla, tarvis oli portfolioon saada kynsimalleja/mallikynsiä joten minäpä oitis päätin tarttua mahdollisuuteen.

Tarjouksen ehtona oli antaa tekijälle vapaat kädet, mikä saattaisi arempaa säikäyttää,  mutta koska omaa pallopäätäni ei ole kovin monilla estoilla ja ennakkoluuloilla rasitettu, niin tämäkään ehto ei aiheuttanut pahemmin empimistä.

Varasin siis ajan ja sovittuna aikana suuntasin kohti Studio Fixiä.
Paikka oli aavistuksen hankala löytää, mutta onneksi vain yhden turhan koukkauksen kautta lopulta avasin liikkeen oven ja sielläpä tiskin takana odottelikin ”kynsiasentajani” Heidi!

Kiipesimme portaat toiseen kerrokseen, mistä Heidin työhuone löytyy ja minä tutkailin ympäristöä uteliaana…Oven viereisestä hyllyköstä löytyivät nämä Mosaicin geelilakat joita minunkin kynsiini pian siveltäisiin!Varsinaisella työpöydällä olikin sitten aikamoinen arsenaali jos minkäkin moista pulloa ja purnukkaa. Nohevana naisena päättelin rivistöstä, että geelilakkaus on ihan pikkuisen monivaiheisempi ja -mutkaisempi operaatio kuin meikäläisen normaali metodi: pari vetoa lakkaa pullosta sudilla kynsiin, hetki hysteeristä sormien heiluttelua ja puhaltelua ja valmista ollaan!Tomerasti toimeen!
Tämä eka vaihe oli homman epämiellyttävin vaihe. Tuollaisella teräsastalolla Heidi irrotteli jämähtäneitä kynsinauhojani napakan reippaasti. Ei se nyt oikeastaan sattunut, mutta enpä tuota päivittäin välittäisi kokea.Ehei, ei riittänyt teräs-astalo vaan seuraavaksi kaivettiin esiin sähköviila, millä loputkin roippeet hiottiin pois. Tämä pärinä oli kylläkin suorastaan mukavaa ja kuulema kun kynsinauhat eivät kinnaa kiinni, niin geelilakka asettuu paremmin. Ja uskokaa pois, ihan totta!
Minä kyllä kysyin joka työvaiheessa mitä ja miksi, mutta hölösuuna häplätin sitten niin paljon muutakin, että unhottui nämä asiat. Tästä syystä selonteko vaiheista ja varsinkin niihin käytetyistä aineista on, sanoisinko fiilispohjalla ja aivan omasta päästä kirjoitettu!
Anyways, noiden kynsinauhojen irroittelupoistohoidon jälkeen kynsiin sudittiin ensimmäinen kerros ainetta, olikohan se primeriä?Tämän jälkeen kynteni pääsivät uuniin kuivamaan tai ehkä pikemminkin kovettumaan.Täällä uunissa sormiani kynsineen sainkin sitten kypsennellä vähän joka välissä.Kun kaikki kynnet oli käsitelty ensimmäisellä aineella ja kuivatettu uunissa siveltiin niihin seuraavasta pullosta uutta ainetta, joka saattoi olla nimeltään base? Kuulostaisi ihan järkevälle, eikös? Ensin primer ja sitten base! Loogista! Kuten sanoin, Heidi sai vapaat kädet valita millaisen lakkauksen hän kynsiin laittaa – en voinut kuitenkaan olla saatesanoja lausumatta ja kertoilin vuolaasti, miten hän saa tehdä niin railakkaat kynnet kuin haluaa ja bling-bling on aina plussaa, mutta että punaista kynsilakkaa en ole aikuiselämäni aikana  käytt…
”Ajattelin sit laittaa sulle punaiset kynnet”.
Että silleen.
Punaiset.Punaisethan niistä sitten tuli.
Tuijottelin väriä hartaasti ja yritin totuttaa silmiäni ah, niin vieraaseen väriin ja onneksi sain apua sopeutumiseeni  katsoessani kun Heidi lajitteli herkullisen näköisiä kynsitimantteja, joita hän liimasi nimettömien kynsiin.VOILÁ!
Söpön punaiset sihteerikkökynteni hurmaavien kynsitimanttien koristamina! Koko hommaan meni n.45 minuuttia eikä se todellakaan tuntunut pitkälle ajalle lainkaan. Heidin kanssa oli mukava höpötellä puutaheinää, välillä kai jotain asiaakin ja minusta oli tosi mielenkiintoista samalla seurata kynsioperaation edistymistä.

  Ilolla maksoin tarjoushinnan 25 euroa näin siististä työstä. Innolla odotan kokemusta kynsien kauniina pysymisestä minunlaiseni ihmismyyrän käsissä, puutarhassa innostuessa kun ne suojahanskat eivät aina käsiin asti päädy…

PS: Opin muuten uuden asian kynsien lakkaamisesta. Lakkaa pitää sutia myös kynnen kärkeen, näin lakka ei lähde niin helposti vetäytymään ja levittyy kauniimmin (olikohan se syy tämä? Kuulostaa omaan korvaan ainakin hyvälle.)