Hapansilakkaa hajuaistittomalle

(kuva www.butikstrender.se)
Viime vuoden huhtikuussa kadonnut hajuaistini ei ole palautunut vaikka edelleenkin jaksan uskoa siihen, että joku päivä se on kunnossa. Tilanne on kuitenkin parantunut hiukkasen, maailma ei enää ole täysin hajuton, vaan aistin muutamia eri vivahteita.

  • Erotan silmät kiinni haistellen kupillisen kahvia ja kupillisen teetä, vaikken hajua kahviksi tai teeksi tunnistaisikaan. Haistan makean aavistuksen, vaniljaa?
  • Ehkä jopa pienen pisaran tuoreen mansikan aromia.
  • Nuotiosavu ja savukkeen haju kipristävät sieraimiani, en silti erottaisi niitä toisistaan.

Joskus olen surullinen ja hetkisen masentunutkin kaiken sen vuoksi, mitä en pysty aistimaan, mutta yleensä otan kyllä asian huumorilla.

  • Minun takiani ei tarvitse suihkia vessanraikastimia pahimmankaan suolentyhjennyksen jälkeen.
  • Voin suudella ilman yökkimistä vaikka toinen kömpisi yöllä viereen ilman hammaspesua vedettyään grillimätöt triplavalkosipulilla ja korin kaljaa.
  • Viemärien puhdistus, oksennuksen siivoaminen tai hapanneiden maitopurkkien tyhjennys - ei tunnu missään.

Olenkin alkanut miettiä, josko voisin tätä hajuaistittomuutta hyödyntää jotenkin uusiin kokemuksiin.

Jos vaikka maistaisin hapansilakoita?

Aikoinaan ruotsissa asuessani sain kokea Surströmming-purkin avaushetken sisätiloissa enkä häpeile tunnustaa, että ryntäsin oksentamaan varsin vauhdikkaasti. Maistamaan kyseenalaista herkkua en todellakaan pystynyt.
Mutta entäpä nyt? JOS en kykenisi haistamaan iljettävää löyhkää, niin onnistuisiko tuon kulttiherkun maistaminen?

Tilanne olisi win-win, kävisi siinä kuinka vain.
Jos todennetusti yltiöoksettava haju ylittäisi vahingoittuneen hajuhermoni vamman, olisin haistanut jotain ja jos taas en haistaisi mitään, olisin maistanut jotain, mitä harva pystyy maistamaan!

Taidanpa kirjata tämän ToDo-listaani tälle kesälle!

 

Kommentit

Yhtä sirkusta!

Tyttäreni haistaa kanssa joskus, kun on hyvä päivä esim. aamulla vasta leikatun nurmikon tuoksun, ei joka kerran, mutta vaikka kerran kesässä ja joskus jotain muutakin pienen häivähdyksen verran. 99% ajasta kuitenkaan ei haista mitään.

HPöllö (Ei varmistettu) https://helvetinpollo.blogspot.fi/

Joissain tilainteissa tuo hajuaistittomuus on varmaan "lahja" - juuri noissa viemäreiden siivoamissa ja hapantuneiden maitotölkkien tyhjennyksissä :D

Samoin kuin oma muistiongelmani. Itseltäni hävisi 4,5 vuotta sairaskohtauksen yhteydessä muistista pitkä pätkä. Aluksi luulin, että se olisi n. 3-4 vuotta taaksepäin, mutta se onkin paljon pidempi ajanjakso ja moni varmaan luulee, että se on jotenkin valikoiva. Joitakin asioita muistan hyvinkin tarkkaan, ja joistakin asioista ei ole mitään hajuakaan. Saatan muistaa mitä olen missäkin syönyt tms. mutta en muista Pojan lapsuudesta tiettyjä asioita - ei mitään muistikuvaa.

Vastaavasti on taas hyvä, että esim. monet baarireissut on kadonneet jonnekin, minne lie ;) Ihan kaikkea ei tarvitsekaan muistaa ;) ;)

On tää ihmisen pää kyllä sellainen mystinen tietokone.

Suttastiina

Sanopa muuta!

Auttaako esim. valokuvat palauttamaan joitain asioita mieleesi vai ovatko ne kokonaan kadonneet?

HPöllö (Ei varmistettu) https://helvetinpollo.blogspot.fi/

Ikävä kyllä ei auta, muistot on kadonneet kokonaan. Mulla on koneella ja muistitikuilla varmaan satoja kuvia ja olen selaillut niitä kymmeniä kertoja, AM on kertonut missä ollaan oltu, missä ne on otettu, mitä on tehty - ei mitään. Aluksi se oli melko musertavaa, mutta nyt sen on jo hyväksynyt ja siihen on tottunut.
Onneksi olen kirjoittanut blogia useamman vuoden, sieltä voin lukea jotain esim. retkeilyjuttuja yms.

Ihmiset onneksi pääsääntöisesti muistan ja tunnen, paitsi ne, joihin olin tutustunut muutamaa kuukautta ennen sairaskohtausta. Mutta onhan siinäkin puolensa: voi tutustua taas uusin ihmisiin ;)

Kommentoi