Heikkona svedudraamaan: Systrar 1968

(kuvakaappaus svt.se -sivulta)

Ruotsalaiset tv-sarjat uppoavat jostain syystä minuun kuin manteli joulupuuroon.

Olen aikoinaan hartaudella tuijottanut läpi mm. sarjat Rederiet, Varuhuset, Tre kronor ja myöhemmin herkistellyt vaikkapa Torka Aldrig tårar utan handskar– sarjan kanssa,värissyt Jordskått-trillerin kiemuroita ja  nauranut Solsidanin elämälle, puhumattakaan Finaste Familjenin perheen sekopäisyydestä.

Ruotsin kieli soi korviini niin kovin kauniina ja usein blokkaankin tekstiyksen pois ihan vain nautiskellakseni sen nuotista – ja toki myös ylläpitääkseni kielitaitoa! Vaikka viime vuosina on tullut useita viihdyttäviä, kotimaisia tv-sarjojakin, ei yksikään niistä ole onnistunut  minua koukuttamaan niin hyvin kuin naapurimaan tuotokset.
Taidan todellakin olla hiukkasen svekomaani…niin, myönnän kannattavani ehdottomasti ruotsinkielen säilyttämistä pakollisena oppiaineena, ainakin niin kauan kun se toinen kotimainen kielemme on…

Eilen illalla fiilikseni olivat hiukkasen maassa, olin taas saanut sukset ristiin rakkaan äitini kanssa ja päässäni sinkoili enemmän ja vähemmän lausuntakelpoisia ajatuksia, oloni oli levoton sekä tyytymätön, ihan kaikkeen.
Otin siis läppärin esille, kurkkasin löytyisikö mitään päännollaajaa tuijotettavaksi ja kas – Yle Areenasta löytyi uusi sarja Systrar 1968!

Systrar sijoittuu vuoteen 1968 –  tuohon tarinoista tuttuun hulluun vuoteen, kun Vietnamissa sodittiin, ihmisoikeuksien puolustaminen leimahti tuleen, opiskelijat mellakoivat, kotiäidit avasivat silmänsä sille, että voisivat olla jotain muuta…vasemmistolaisuus oli vahvoilla, vapaa rakkaus ihastutti ja vihastutti…

Päähenkilöt, jotka elävät vuoden -68 kesää ovat juuri toimittajakoulusta valmistunut työläistaustainen Karin, hänen taiteilijaystävänsä Lottie ja yhden Ystadin vaikutusvaltaisimman, hotellin ja sanomalehden omistavan, perheen tytär Ingela.

Kaksi erilaista maailmaa kohtaa ja kohtaamisen johtaa monenlaisiin asioihin, osa niistä hyviä, osa huonoja – elämänmakuinen minisarja kuvaa tapahtumia, ihmisten välisiä suhteita ja jännitteitä hienosti, aikakauden kuvaus on huippua ja sarjan musiikki hivelee korvia sopien tapahtumiin saumattomasti.

Ainoa vika sarjassa oli, että se loppui jo kolmen jakson jälkeen!

Suosittelen lämpimästi, jos 60-luvun tuulahdukset viehättävät ja suosittelen vaikkeivat viehättäisikään, koska minisarja on vain niin mahtavasti toteutettu.