Heinäkuun kirjakavalkadi
Heinäkuussa aloitin varmaan tusina kirjaa, mutta sain luettua loppuun vain nämä viisi. Kesken olevat kirjat eivät (ainakaan kaikki) jääneet kesken siksi, että olisivat olleet huonoja – eivät vain osuneet oikeaan fiilikseen, joten ehkäpä niistäkin vielä kuulette. Kaikki kirjat luettu BookBeatistä.
Paula Havasteen Vierashuoneet sijoittuu ajallisesti 1950-luvun Neuvosto-Eestiin ja ajankuva kulkeekin tarinan mukana oivallisesti antaen mielenkiintoisen viitekehyksen Viljan ja Villemin arjen kuvaukseen.
Majatalon pitolupa, joka heltiää vaikutusvaltaisen Anna-tädin ansiosta kalasovhoosissa työskentelevälle Viljalle on taivaan lahja – pientä lasta ei tarvitse enää sitoa pöydänjalkaan yksin päiväksi itkemään ja on aikaa hoitaa puutarhaa, kotia, perhettä.
Vastuu arjesta on Viljalla, Villem-puolison oikeus on kirjoittaa henkeä nostattavaa kirjaansa ja ehkä päästä jopa kirjailijaliiton jäseneksi, jolloin elämä helpottuisi entisestään.
Nöyrä pitää kuitenkin olla, ettei herättäisi paheksuntaa ja koko ajan on huomioitava että asiat hoituvat aatteen hengen mukaisesti, niin majatalon pito kuin romaanin kirjoittaminen, ettei vain pihaan ajaisi iso musta auto ja veisi jonnekin, Siperiaan ehkä.
Virkistävän vanhanaikainen lukuromaani jonka kieli oli rikasta ja kaunista.
Paula Havaste: Vierashuoneet
Sivuja 341
Elokuu 2019
Gummerus kustannus
Henrik Karlsoon ja Tiina Nevala: Ihan niinkuin me
Kustannustoimittaja Liv on lomalla vauvakuumeisen avovaimonsa Martinan kanssa ja samalla saarella lomailee myös sivutoiminen kirjallisuuskriitikko Jens lomailee koko sukunsa kanssa viettäen enonsa 60-vuotispäiviä.
Sekä Liv että Jens kaipaavat omaa rauhaa ja hengähdystaukoa lomastaan ja kohtaavat öisellä rannalla. Ja päätyvät suutelemaan toisiaan.
Tässä lähtöasetelma.
Koska nämä +kolmekymppiset ovat järkeviä, yrittävät molemmat unohtaa suudelman ja jatkaa omia elämiään tahoillaan, mutta…
Aika ennalta-arvattavasta etenemisestään huolimatta Ihan niinkuin me on oivallinen lukukokemus, kustannustoiminnan ja kirjallisuuspiirien kuvaus piristää tätä rakkausromaania kummasti ja itse luin kirjan sateisena lauantaipäivänä yhdeltä istumalta.
Henrik Karlsson, Tiina Nevala: Ihan niin kuin me (För såna som oss 2018)
Suomentaja Outi Menna
Sivuja 400
Otava 2019
Marja Toivio: Lastani et tapaa sai minut tapojeni vastaisesti googlettamaan kirjailijan luettuani kirjaa muutaman hetken ja aivan oikein – Marja Toivo on kuin onkin toiselta ammatiltaan juristi!
Päähenkilö Kaarina on asianajotoimiston juristi ja hänen vastuualuettaan ovat toimiston henkilöjutut eli avioerot, huoltajuuskiistat, perheväkivaltaan liityvät ja muut vastaavat tapaukset.
Kaarinan elämässä ja ympärillä tapahtuu paljon, (sala)suhde toisen toimiston naimisissa olevan Pyrkyri-Casanova-asianajajan kanssa takkuilee, pettynyt asiakas häröilee netissä mustamaalaten Kaarinaa, kotikulmilla joku uhkailee ja isän vuosien takainen kuolemakin on noussut mielenvaivaksi.
Kaiken kruunaa viimeisin asiakaskeissi, kolmen lapsen kaljoitteluun taipuvainen äiti Sini, joka ei nää itsessään mitään vikaa vaan kostonhimoisesti hakee vain omaa hyväänsä, lapsien edun unohtaen. Kaarina luo yhteyden perheessä vastuunkantajan rooliin joutuneeseen 15-vuotiaaseen Veeraa ja keissi menee syvemmälle kuin ohjesääntö antaisi luvan…
Tuo miksi googlasin Toivion johtuu siitä, että kirjan tarinassa tulee aimo annos informaatiota oikeuslaitoksen ja asianajajien toiminnasta yleensäkin, välillä tietoutta tulee jopa häiritsevässä määrin suhteessa kirjan varsinaiseen tarinaan ja epäilin Toivion väkisinkin omaavan kokemuspohjaa tapahtumaympäristöstä. Ja niinhän se olikin.
Kaarina Elosalon asianajajan taivalta on tarjolla jo kahden kirjan verran lisää ja uteliaana luen kyllä nekin, katsotaan kuinka tarina etenee.
Marja Toivio: Lastani et tapaa
Sivuja 352
Kustantaja Arktinen Banaani
2013
Pauliina Littorin ja Antti Marttinen: Kolme punaista rubiinia
”Kolme punaista rubiinia on seikkailullinen keräilyesineiden maailmaan sijoittuva viihteellinen dekkari” –
näin esittelee Dekkarifestivaali-sivusto tämän hupaisan kirjan. Tällä kertaa ei tarvinnut googlettaa kirjailijan nimeä, koska Antiikkia-Antiikkia -sarja on lempiviihdettäni ollut joskus ja siellähän se Pauliina iloisena arvioi ja ohjeisti Mattimeikäläisiä taideaarteista.
Littorinin ammattitausta paistaa läpi koko tekstin ylenmääräisinä kuvailuina ja infopätkinä keräilystä ja keräilyesineistä, mutta en kokenut sitä ylettömän häiritsevänä sinällään, keräilystä kiinnostunut kun olen itsekin.
Itse tarinasta ja henkilökuvauksesta tuli mieleeni pehmytkantinen Harlekiini-kirjallisuus, jota löytyy jokatoiselta kesämökiltä ja kaapinperiltä perheissä missä naisihmisiä asustaa. Tämä teos aloittikin mielestäni aivan uuden Harlekiini-genren, dekkari-sellaisen. Kevyt ja helposti sulavahko, viihdyttäväkin on tarina Rubiinein koristetusta Muumimammasta, mutta ei ihan minun juttuni.
Pauliina Littorin ja Antti Marttinen: Kolme punaista rubiinia
sivuja 374
Kustantaja Aula & co
elokuu 2019
Anna Jansson: Sokea Hetki on jo 19. Maria Wern-dekkari ja voi kuinka mukavaa onkaa palata Gotlannin saarelle tuttujen hahmojen pariin!
Juoni on se ikuinen: kesä, ruumis, vanhoja tarinoita…ja lopussa kiitos seisoo.
Wern-dekkareissa ydin ei olekaan siinä mitä kertoo vaan miten sen kertoo: Jansson kertoo tarinan niin että se houkuttelee mukaansa ja lukija voi myötäelää tunteet, nähdä maisemat ja haistaa tuoksut.
Tuttua ja ”turvallista” Janssonia, täydellinen kesäkirja.
Anna Jansson: Sokea Hetki (Kvinnan på bänken)
Suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja 295
Kustantaja Gummerus