Hengästyttää – minusta tuli kesämökin omistaja

Isäni ja äitini rakensivat kesämökin 70-luvun lopulla – ensin rantaan saunamökin, jossa saattoi yöpyä kun rinteen yläpäähän rakennettiin varsinaista asuinmökkiä. Kesämökkimme valmistui vuonna 1979 ja siitä saakka on se ollut rakas paikka koko perheellemme.
Siellä on vietetty perheviikonloppuja ja viikkoja, teininä olin siellä ystävieni kanssa kahden sekä myös isommalla porukalla saunomassa, viettämässä aikaa, nauttimassa luonnonrauhasta (ja kyllä, juomassa viinaa ja grillaamassa).
Tuosta ihan mökin vierestä olen kerännyt varmasti satoja, jos en tuhansia litroja mustikoita, sieniä on omalta maalta kerätty lukemattomiin sienisalaatteihin ja vadelmienkaan perään ei kovin kauas ole tarvinnut lähteä.

Omat lapset ovat siellä tottuneet aikaansa viettämään syntymästään asti ja yhä vielä parikymppisinä ei heille tarvitse kuin mainita, että lähdetäänkös mökille, niin molemmat ovat heti valmiita.

Isäni saatua viime kesänä aivoverenvuodon juurikin tällä samaisella mökillä, ei hän enää ole oikein halunnut siellä aikaa viettää ja on muutenkin ollut sitä mieltä, että ei enää jaksaisi kantaa vastuuta mökistä. Hänen toiveensa on aina ollut, että mökki pysyisi  ”perheen hallussa” ja niinpä kysymystä siitä, kuka ”Olotilan” omistukseensa ottaa on tahkottu talven ja kevään aikana tiuhaan ja hartaasti.
Koska veljeni osti avovaimonsa kanssa kesäpaikan vuosi sitten, niin  isäni kysyi minulta, ottaisinko minä mökin ennakkoperintönä vastaan jo nyt.

Suoraan sanottuna asia hirvitti minua.

En ole ikinä kaivannut omistaa mitään isompaa kiinteää omaisuutta ja oman talon ostaminenkin aikoinaan sai minut valvomaan yötolkulla, kun ajattelin kaikkea vastuuta mitä talo mukanaan toisi, joten ajatus TOISEN talon omistamisesta pisti vatsani sekaisin ja sai taas valvomaan useamman yön.
Mutta paikka on tärkeä meille kaikille ja halusin vanhempieni saavan rauhan tämän asian tiimoilta joten lopulta vastasin isälle ottavani vastuun mökistä itselleni ja hyväksyväni hänen ehdotuksensa.

Viime viikolla allekirjoitimme lahjakirjan kaupanvahvistajan läsnäollessa, äiti ja isä lahjoittajina ja minä lahjansaajana. Ensi viikolla teen lainhuudatuksen Maanmittausvirastossa, lähetän lahjaveroilmoituksen verottajalle ja jään odottelemaan minkälainen lasku sieltä kilahtaa…

Vakuutukset on nyt otettu ja  sähkösopimus tehty, alan vähitellen tottua ajatukseen siitä, että mökki on nyt minun (meidän perheemme) ja päässä viuhuu suunnitelmia erinäisistä muutoksista mökin sisustukseen.Kiirehän ei asialla ole, koska täysin toimiva ja kodikas meidän elämiseemme on mökki ollut, mutta jos muutoksia haluaa eikä heti alkuun niitä tee, niin ne jäävät usein tekemättä. On niin helppo jättäytyä samaan malliin jatkamaan.

Tällainen on Olotilamme nyt:Niinkuin varmaan lähes jokaisella vanhempieni edustaman sukupolven kesämökillä kalusteet ovat päätyneet sinne kotoa – kun joku tuoli tai sohva ei enää kaupunkikodissa miellytä tai on vähän kulahtanut se rahjataan mökille…
Näin meilläkin: yläkuvassa näkyvä sohva on minun ensimmäisestä palkastani YO-kirjoitusten keväänä ostama vuodesohva, jota en kotoa muuttaessani halunnut mukaani. Se siis päätyi mökille :)
Tuolit ovat vanhempieni kotoa mökille kannetut, eivät enää mahtuneet olohuoneeseen kun he ostivat uuden hiukka aikaisempaa massiivisemman sohvakaluston.
Aivan täydellisen toimivia eivätkä nyt mitenkään susirumiakaan. Keittiönurkkaus on pieni mutta täysin toimiva meidän tarpeisiimme. Sähköt vedettiin mökillemme 2004, sitä ennen siellä pelattiin kaasun kanssa. Jääkaapin vieressä on hyvä nukkua – jos tulee yöllä nälkä ei tarvitse hipsutella kauas :)Takan hormiin liitettynä on takapuolella vanhan-ajan kamiina, jolla tilat lämpiävät helposti jopa liiankin lämpöisiksi, takkaa käytetään lähinnä vaahtokarkkien paahtamiseen ja tunnelmointiin. Ilmalämpöpumppu on taivaan lahja kuumina kesäpäivinä ja öinä, enimmäkseen sitä juurikin viilennykseen käytetään.
Vasemmalla näkyy avoimena ovi pikkuhuoneeseen, jossa kerrossängyt.
Oikealla käynti vessaan, suihkuhuoneeseen ja saunaan. Nämä on rakennettu sähköistyksen jälkeen eli ylämökillä on sähkösauna, alhaalla perinteinen puulämmitteinen. Rakastan tätä näkymää järvelle. Oli sitten tyyni tai myrsky, harmaa tai aurinkoinen päivä, niin mieli kummasti seestyy kun hetken ulos tiirailee – joko sohvalta tai sitten tuosta kuistilta.Rannanpuoleiselta kuistilta lähtee kulkureitti rantaan. Ja rannassa odottaa pieni ”tanssilava” missä istua tahi maata auringossa. Etupihan puolelta laskeutuu toinen kulkureitti saunamökille.Saunamökissä on nyt uuden-uutukainen katto. Äitienpäivän -19 trombi vei vanhan katon ja 30 puuta mennessään tontilta. Raivausta siis riittää tuleville kesille eikä sauna- ja takkapuista tule puutetta tulevaisuudessakaan!

Kotoa on mökille matkaa reilut 30 kilometriä, joten sieltä käsin on helppo vaikka käydä töissäkin – ajoaika mökiltä keskustaan vie yhtä pitkän ajan kuin bussilla kotikotoa kaupunkiin matkaaminen.

Tälle viikolle on lupailtu tosi lämpimiä kelejä, joten saattaapa olla että Olotila kutsuu.
Ja niitä mustikoita tontilla on todellakin järjettömän paljon!!

Kiitos isä ja äiti, rakkaudella pyrin minäkin rakkaudella rakentamastanne mökistä huolta pitämään <3