Ihan ite tein

En ole pitänyt Richard Scarryn tarinoista koskaan ja kun omat lapset olivat pieniä en tutustuttanut heitäkään kovin aktiivisesti Touhulan kaupungin hyörinään. Toki tarinat olivat heille tuttuja tarhasta ja kai he joskus telkkaristakin niitä onnistuivat näkemään (kun en ehtinyt vaihtamaan kanavaa tai sulkemaan toosaa).
Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää sanoi jo muinoin mummoni.

Eli kummipoikani (ja veljensä) rakastaa Scarryn tarinoita tai ainakin Mato Matalaa.
Poika oli haaveillut iltapuuhien aikana iki omasta Mato Matala-pehmosta, mutta eipähän niitä enää kaupasta löytynyt. Äitinsä kertoi selailleensa nettiä ja e-baysta oli löytynyt noita otuksia aika suolaiseen hintaan, joten tilaamatta oli jäänyt ja lapsi murheissansa sai matoa haikailla.
Hän ei myöskään innostunut ajatuksesta, kun heitin että Pätevänä Emäntänähän sie mokoman nopeesti ompelet, mutta puhelun lopettua juttu jäikin muhimaan omaan päähäni!

Googlettamalla löysin Mato Matalan kaavat, kopsasin ne, kaivelin askarteluhyllyistäni sopivan värisiä huopatilkkuja ja aloin tuumasta toimeen.

Ajatuksesta lopulliseen Matoseen kului aikaa puolisentoista tuntia. Kaavat olivat supersimppelit ja ompeleminenkin todella nopeaa. Pisimpään meni aikaa hatun asemointiin, nauhan kiinitykseen sekä silmien  ja suun kohdistamiseen.
Pitkästä aikaa oli aivan upea fiilis kaasutella ompelukoneella ja katsoa miten kangaspaloista syntyy jotain konkreettista.Mato Matala oli kummipojalle mieleen ja tietenkin Iso Veli oli hiukkasen myrtsi kun pikku veli sai ihan vain itselleen matosen….
Ja vaikka sisaruksille onkin aivan terveellistä oppia ettei aina kaikkea saa saman verran, niin isoveljen ilme sai minut penkomaan huopavarastoa uudestaan ja kas…Ommella päräytin Mato Matalalle kaveriksi Matoneiti Matalan.

Ja kyllä, ompelin matoNEITI Matalan, hame ja pitkät silmäripset, tossussakin kulkunen. Oooooikein epäsukupuolisensitiivistä käytöstä, mutta minä halusin tehdä vanhanaikaisen tyttömatosen, tämä ei siis ole moderni sukupuoleltaan määrittämätön mato, vaan tyttömato joka haluaa olla tyttö.
Että ihan turha jupista asiasta.

Näitä oli tosi hauska ommella, joten olen iloinen että huopapaloista ei useampaa aikaiseksi enää saa, meillä olisi nurkat pian täyttyneet matopehmoista!

Mitäpä sitä ei tekisi lempituholaistensa takia <3