Ihanaa että loma loppuu!

Rakastan joulua ja yhdessäoloa kotona perheen kanssa.

Tietyn ajan.

Nyt olen ollut lomalla kaksi viikkoa ja olen totaalisen kypsä tähän auvoon ja autuuteen.
Taas kerran.
Joka vuosi tämä sama tapahtumaketju, innoissani odotan lomaa ja hehkutan mitä kaikkea ihanaa ja kivaa saankin tehtyä, yhdessäoloa, lepoa ja rauhaa.
Ja heti Tapaninpäivän jälkeen alan sitten olla todellakin kypsä palaamaan sorvin ääreen.

Minä en vain osaa tätä, olemista ja möllöttämistä, syömistä ja makaamista.
Tai pikemminkin en kestä katsoa sitä – luojan kiitos voin omaa itseäni viihdyttää haluamillani tavoilla, ulkoilla, käydä kirppareilla, tavata ystäviä ja vaikka hyppiä trampoliinilla jos muuta en keksi – mutta kun 3/4:lle perheessä joululoman (tai minkä hyvänsä muukin loman) anti on juurikin tuota
olemista
syömistä
makaamista
möllöttämistä
Ja sama ”aherrus” alusta kun listan loppuun pääsee.

Tänään huomasin jo ärsyyntyväni asteikolla 1-10 ajatellen jonnekin kasin ylärajalle katsellessani Turjakkeen hurmaavaa, kylpytakkiin kietoutunutta pulleaa hahmoa, joka röhnötti ruokapöydän ääressä ryystäen nuudeleita  luurit korvissa tuijottaen jotain scifi-sarjaa tms. puhelimeltaan.
Oli pakko siirtyä olohuoneeseen ja laittaa raikumaan vähän Rammsteinia, etten menisi ja kumoaisi nuudeleita armaan puolisoni päähän.

Onneksi en jäänytkään työttömäksi vaan pääsen huomenna opettelemaan ihan uusia juttuja uuteen työpaikkaan!
Ihanaa, että loma loppuu!
Ihanaa!