Ilkeitä asioita

En vieläkään ole päässyt yli pitkän  24/7- yhdessä -lomapätkän v*tutuksen ikeen alta ja olen purrut huuleni verille pidätellessäni kaikkia niitä ilkeitä lauseita, joita sisimmässäni myllertää.

Tämän hetkisessä mielentilassani armas puolisoni ärsyttää minua taas pelkällä läsnäolollaan.

Virttyneissä flanelliolohousuissaan ja telttamaisessa pirttipaidassaan se löllii joko sohvalla tai sängyllä ja liikkuu vain siirtyäkseen syömään jotain pöydän ääreen tai hakemaan naposteltavaa sohvalle.
Eikun hei! Eilen se halusi tarjota minulle lounaan ulkona ja lähdettiin kaupungille – jippii ja ihanaa – mutta sitten se ei halunnut minnekään, missä olisi ollut elämää ja muita ihmisiä, vaan menimme ravintolaan, missä olimme ainoat asiakkaat. Eikä mitään puhumista meillä. Onneksi oli puhelimella pelejä, niin ei ihan mennyt vaivautuneeksi ikkunasta ulostuijotteluksi ja pelasimme pari erää Ludoa keskenämme jopa.

Ja se paska hengittääkin kovaäänisesti, raapii itseään ja naksuttelee sormiaan. Ja yöllä tietysti kuorsaa, niin ulos- kuin sisäänhengityksenkin aikana, mestarikuorsaaja on hän! Ei auta high-tech korvatulpat eikä 9 kg painopeitto minua raukkaa, takkahuoneeseen pitää siirtyä nukkumaan etten siihen viereen mokomaa tukehduttaisi. Niin ja tietysti siellä takkahuoneessa myös minä saan nukuttua.

Mikään ei sitä kiinnosta, paitsi tietysti parisuhdepenetraatio kiinnostaisi, mutta ei irtoa lempeä tältä harpulta, ei sitten millään. Voisikohan vielä toisella viikolla uutta vuotta tehdä uudenvuodenlupauksen vuoden selibaatista?
Voisin oikein oivallisesti selibaatteillen aloitaa uuden vuosikymmenen. Tulisikohan minusta sinkku, jos näin tekisin?

Onkohan tämä nyt parisuhteen vasta- vai myötämäkeä? Mistäpä saisi nastakengät…

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *