Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Turhaan ei tämä kirja voittanut Ruotsissa kaunokirjallisuuden August-palkintoa 2017.

Kirjan kerronta on tosiaankin kaunista, hetkittäin jopa lyyristä, vaikka itse tarina ei kaunis olekaan.  Äitiensä kyyneliin hukkuvia kun ovat ne nuoret ihmiset, jotka lähtevät sotimaan ja kuolemaan maailmalle tai kotimaassaan ismien vuoksi.

Kirjan kertoo kahdesta ajasta, tästä hetkestä ja ajasta n. 15 vuotta eteenpäin, missä ”vääräuskoisella” ei ole tulevaisuutta eikä oikein nykyisyyttäkään, ihmisarvosta puhumattakaan.
Nykyhetkessä sarjakuvakauppaan tehdystä terrori-iskussa kanssatoimijansa surmannut ja itse henkiin jäänyt tyttö haluaa tavata kirjailijan, jolle antaa luettavaksi tarinansa ja pureksittavaksi väitteensä siitä, että hän on tullut tulevaisuudesta. Hän väittää, että omalla teollaan esti ylöskirjoittamansa toisen tulevaisuuden.

Onko kaikki vain järkkyneen mielen kehitelmää vai mitä? Ja miksi tyttö haluaa puhua juuri kirjailijan kanssa?

Minulle tarina upposi ihon alle ja sydämeen, enkä malttanut kirjaa kädestäni laskea ennenkuin sen silmät sumuisina loppuun luin.

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar )
Ilmestymisvuosi 2017, käännösteos 2018
Sivuja 400
Suomentaja Outi Menna