Joona Keskitalo: Tottelemattomat

Postin tuotua (Kiitos Bazar-kustannukselle) Joona Keskitalon Tottelemattomat -kirjan kommentoin Instan puolella sen esittelytekstin ”läpeensä hävytön tarina itsekkäistä ihmisistä” kutkuttavan lukuhermoani turbolla.

Jos Tottelemattomat ei nyt mielestäni läpeensä hävytön ollutkaan, niin läpeensä oivallisesti kirjoitettu, koukuttava (jatkoa odotellen) ja ainakin minulle tosi visuaalinen lukukokemus. En siis yllättynyt, kun luin että kirja sekä aloittaa huumebisneksen maailmaan sijoittuvat kirjasarjan että on ”optimoitu tv-draamasarjaksi”.

Yläasteikäisinä Pete, Max, Jesse ja Jonas kauppaavat itärajan takaa tuotuja savukkeita ikätovereilleen ja tienaavat 1990-luvun lama-ajassa ikäisiään reippaasti enemmän. Koulun loputtua poikien tiet erkanevat, kuten usein käy tuon ikäisille ja kukin heistä ohjautuu omanlaiselleen elämänpolulle.
Petestä tulee markkinointifirman pomo, Maxista kyseenalaisella moraalilla varustettu liikkeenharjoittaja, Jessestä nörtti ja Jonaksesta terävä, mutta kyykytetty lakimies.

Pete ja Max kohtaavat baarissa parin vuosikymmenen jälkeen tilanteessa, jossa molemmat ovat sössineet elämäänsä ja yrityksiään pahemman kerran. Max on viettänyt railakasta iltaa ja yötä liivijengipomo Stefun kanssa ja päätynyt ostamaan häneltä ison huume-erän, mutta selvittyään viina- ja mömmöhuuruista iskee paniikki: mistä rahat huumeiden lunastamiseen?  Pete ja Max kehittelevät baari-illan aikana vuosisadan bisnesidean, mutta tarvitsevat teinivuosien ystävien Jessen ja Jonaksen apua täydellisen suunnitelman toteuttamiseen ja sitä kautta rikastumiseen.

Ja tarinan kierrokset alkavat nousta samaa tahtia kuin nelikon suunnitelma etenee.

Keskitalon kerronta ja juonen kiemurat vievät mukanaan kuin kosken kuohut shampanjapullon korkkia.
Henkilökuvaus on rehellistä ja rehevää, kenestäkään ei tehdä yli-mitään vaan persoonat ja heidän kehityksensä ja valintansa kuvataan kaunistelematta niitä silti liikaa paisuttelematta. Tarina itsessään heittää mielenpohjalle flashbackejä todellisista lehtiotsikoista, tapahtumista ja ihmisistä, mutta on silti niin freesi, etteivät yhtymäkohdat häiritse.
Päähenkilöt ovat kyllä paskiaisia, mutta paskiaisia, joiden edesottamuksista haluan seurata jatkossakin, joten mahtavaa, että jatkoa on tulossa.

Jos tykkäsit Jens Lapiduksen Snabba cash-kirjasta tai Norjalaisesta Exit-draamasarjasta, niin Tottelemattomat on sinun kirjasi. Ja jos et tykännyt, niin kannattaa silti lukea, saatat yllättyä!

Joonas Keskitalo: Tottelemattomat
378 sivua
Bazar-kustannus