Jotain odotettavaa!
Joulun alla ystävättäreni piipahti Belgiasta kotikotonaan täällä Susirajalla ja saimme lohkaistua ihan vain toisillemme yhden illanpielen. Menimme syömään Nepalilaiseen ravintolaan, tuhosimme pullollisen kuohujuomaa ja paransimme maailmaa tai ehkä pikemminkin purppasimme ulos ison osan kaikesta päätä kuormittavista, lähinnä vanhempien ikääntymiseen/sairastumiseen liittyvistä huolista ja murheista.
Kevensi kummasti!
Päätimme myös napakasti suhtautua optimistisesti tulevaan kevääseen ja vuoden tauon jälkeen jatkaa jo 90-luvulla alkanutta ”tyttöjen reissuviikonloppu”-perinnettä.
Yritimme löytää pitkän viikonlopun mittaista rakoa, joka onnistuisi molemmille ja saimmekin haarukoitua yhden maaliskuulle ja yhden huhtikuulle – lopullinen valinta kohdistui sitten huhtikuuhun, koska Helsingistä lähtevien siedettävän mittaisten lentoyhteyksien määrä on huhtikuussa reilusti suurempi kuin kuukautta aikaisemmin.
Krakova? Varsova? Budapest? Ljubljana? Bukarest?
Kohde ei ratkennut siltä istumalta, mutta muutaman neuvottelusession jälkeen kohteeksi valikoitu ei-mikään-alunperin-mietityistä vaan tuossa ”naapurissa aivan” sijaitseva RIIKA.
Halusimme kohteen, jonne suuntaansa matkustaminen ei veisi kokonaista päivää ja missä kumpikaan ei ikuisuutta joutuisi kentällä toista odottelemaan. Riika täytti helposti molemmat kriteerit ja siksi se päihitti toiseksi taistossa tulleen Krakovan.
Kiihkeän Whatsup-kommunikointisession jälkeen kello taisi olla puolen yön tietämillä, kun lopulta molemmat suunnillamme saimme viime tiistaina lentoliput varattua. Tapaamme Riian lentoasemalla torstaina 25. huhtikuuta ja meillä on edessämme A-luokan lomapäiviä sunnuntai-iltapäivään saakka. IHANAA!
Majoituspaikka hotelli Garden Palace varattiin (vielä ehtii toki vaihtaa…) viime torstaina, hintaa kolmelle yölle (breakfast included) kahdelle henkilölle yhteensä tuli naurettavat 128 euroa! Vähän korkeammalla hinnalla olisi saatu ikioma parvekekin, mutta eipä me siellä olisi ehditty istua, joten pistetään nekin säästetyt eurot vaikka viinilasillisiin.
Maaliskuulle on tässä vaiheessa ostettuna liput Pate Mustajärven Teatterin kummitus-kiertueen esitykseen ja ennen huhtikuuta yritän vielä ehtiä yhden viikonlopun viettää Tampereellakin, sielläkään kun en viime vuona ”ehtinyt” käydä ystäviä moikkaamassa. Ikävä on ihmisiä ja itse kaupunkia <3
Helmikuulle pitänee kehittää vaikka joku kylpyläpulahdus Turjakkeen kanssa, että hän ei ihan itseään poisluetuksi kokisi. Tosin yhdessähän olemme joka ainoa päivä ja yö, koska hän ei kotoa liikahda minnekkään…
Mutta vain viikonlopunkin viettäminen muualla kuin kotona hänen kanssaan helpottaa minun pinnallista sieluani kun saan nähdä hänet muutenkin kuin verkkarit, villasukat ja kylpytakki päällä…
Kunhan nyt vain pysyttäisiin terveinä, niin me itse kuin kaikki läheisetkin.