Joulukalenterin luukku 4…ja kuinkas sitten kävikään
Kaikkihan alkoi siitä kun tyttären joulukalenterin luukusta 4 tuli pieni purkillinen ”Slimeä”, eli ”limaa”. Tytär oli hehkuttanut tämän ällötyksen ihanuutta mm. stressileluksi ja minähän tietty nohevana äitihenkilönä etsin Tampereen reissulta sitä purkilliset jälkikasvun joulukalentereihin…
Ällöttävää.
Mutta siinä kun Neiti sitä geggomoijaansa venytteli, virutteli ja valutteli onnesta hyristen tuli mieleeni, että sehän muistuttaa ihan kauhuelokuvien tappajaektoplasmaa mikä lässähtelee milloin kenenkin naamalle ja joko tukehduttaa uhrinsa tai imeytyy sieraimesta tai nielusta uhrinsa sisuksiin (ja vähän ajan päästä synnyttää uhrin varpaasta ALIENIN!).
Ja TIETYSTI mie halusin kokeilla miltä se tuntuu.
Jep, ällötys levisi kasvoille ja tuntui täyttävän jopa ihohuokosetkin…
Uloshengittäessä se taas pullistui ulos kuin purkkapallo.
Äklötys ei imeytynyt sisuksiini tai syönyt naamaani, mutta ei se päästänyt yhtään ilmaakaan lävitse, joten lopulta jouduin tökkäämään sormeni suupieleeni kelmun alle ja hengittämään.
Ja minua vaan nauratti. Hemmetin sekopää.