Joulu(korttikissa) Ilmari

Vanhempani pyysivät minua ottamaan joulukorttikuvan heidän lemmikistään, kissaherra Ilmarista. Niinpä ajelin tänään heidän luokseen ja yhytin kattipattisen olohuoneesta yhdestä kiipeilylöhöilytelineestään.

Ilmoitin karvapallerolle, että otapa nyt jouluinen ilme, niin otetaan valokuva ”äidille ja isille” joulukorttiin.
Yhteistyömme ei kuitenkaan alkanut ruusuisesti. Kissanruntin naamalta paistaa niin kaikenkertova ilme, että sen tassuista puuttuvia keskisormia ei edes tarvitakaan – ihan selväksi tulee, että FuckOff.

Mutta minäpä en olekaan niin hypytettävissä kuin vanhempani, joten sieppasin karvakerän syliini ja kannoin sen valmiiksi virittämääni ”jouluiseen” kuvauspisteeseen. Ilmarihan ei asiasta ollut kovin mielissään ja alkuun möllisteli korinsa pohjalla loukkantuneena kuninkaallisen koskemattomuutensa häiritsemisestä.

Katsettakaan ei suonut Hänen Karvainen Korkeutensa suuntaani. Olin karvapallerolle kuin ilmaa ja vieläpä pahanhajuista sellaista.

Mutta juteltuani Ilmarille muina naisena niitänäitä, aivan kuin en ymmärtäisikään herran herkkähipiäisyyttä (vai pitäisikö sanoa -turkkisuutta), saimme viimein katsekontaktin.

Hetken päästä herra heittäytyi suorastaan linssiluteeksi.

Pakko kyllä myöntää, ettei noiden silmien katse vieläkään ollut mitenkään lämmin ja rakastava…

Mutta joulukorttikuva saatiin otettua ja Phonton avulla tekstitkin kohdilleen. Suomen posti hoitaa kortin tulostuksen ja postituksen.
Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
The Ilmari saa ”palkaksi” ylettömästi hellittelyä, hemmottelua ja paapomista. Tosin niitä se saa aina ja jokapäivä muutenkin.
Kissanelämää todellakin.