Joulukuun ensimmäinen! Kotiin hiipii joulu

Tänä vuonna olin vähän myöhässä näissä jouluhöperehtimisissäni, lokakuun lopussa kipeytynyt käsi ei antanut tehdä oikeastaan mitään, sitten tuli lomareissu ja kirsikkana kakun päälle se samperin salmonella!

Onneksi 15 vuotta työkokemusta kunnallisella puolella napsahti marraskuun alussa täyteen ja sain yllärinä 5 ylimääräistä lomapäivää, joten enköhän minä ehdi höperehtiä vielä ihan kunnolla.

Ensimmäinen askel kohti joulukotia on tietenkin ”lasten” joulukalentereiden täyttäminen ja eteiseen ripustaminen. Olen pitkin vuotta ostellut pieniä kalenteriin sopivia juttuja, joten kävin vain ostamassa muutaman boxin käärittyjä suklaakonvehtejä ja varsinainen täyttö oli nopea homma. Taustalle soimaan Jouluradio ja taisi muutama konvehti eksytä täyttäjänkin suuhun…Turjake lähti viime keskiviikkona mökille klapisavottaan ja minä kiipesin vintiltä koristelaatikoita muutaman alakertaan ja aloitin olohuoneesta. En löytänyt mieluisa verhoja ikkunoihin, vaan päädyin bling-blingin maksimoimiseen – ostin kesällä Tokmanin poistolavasta noita paksuja tingeltangeleita monta kymmentä, kappalehinta oli huimaavat 20 centtiä ja sitä myöten valikoitui tämän joulun väreiksi kulta ja punainen. Vähänhän tuo on sekavan näköinen, mutta kuvastaa kodin asukkaita oivallisesti, niin eipä haittaa!  Keittiön suhteen olinkin hillitympi: vain muutama kultatähtönen ikkunaan ja punainen jouluverho…kullanvärinen kerniliina saa suojata pöytää aattoon asti (possuja koko perhe) ja sitten vaihdan sen kankaiseen kun teen päivälliskattauksen (ja pistän liinan sitten suoraan pyykkiin, koska se on aivan satavarmasti kauheassa sotkussa ruokailun jälkeen).Yleensä eteisen katossa roikkuu suurensuuri hörhelöinen joulukoriste, mutta sen jälkeen kun poika aloitti kasvuspurttinsa, on koristeen koko pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä (omituinen sananlasku on tämä). Loppujen lopuksi nuorimies venähti sinne 190 senttiin  ja tänä päivänä koriste ei koollaan häikäise. Olikohan viime vuonna kun tällaisia väsäsin ystäville joulukortiksi?
Kirpparilöytö on tämä kynttiläpukki, joita on kaksi kappaletta. En tiedä mitä lie ainetta nämä ovat, eivät ainakaan steariinia, koska eivät paina käytännössä yhtään mitään?
Polttamaan näitä tuskin alan, mutta olkoot koristeina lipaston päällä.Sohvatyynyt saivat uudet, jouluisemmat tyynyliinat. Tyynyjä on vino pino ja tyynyliinoja pitäisi tulla vielä lisääkin kunhan posti on saanut ruuhkansa lajiteltua.  Toivottavasti loput ehtivät perille ennen aattoa, muuten joudun survomaan arkisemmat tyynyt vaikka sohvien alle!Tämä kaksikko tarkkailee elämänkulkua olohuoneessa, veljekset kuin ilvekset, eikö?  Kun pienempien piiperrysten ensimmäinen aalto oli asettunut paikoilleen kiipesin uudelleen vintille,  keplottelin alas (ihan yksinäni!) tämän järkyttävän painavan vanhan maton (2,5m x 5m) ja levitin sen olohuoneen lattialle.
Muistan tämän maton jo ihan pikkulapsesta, se peitti mummilan olohuoneen lattiaa ja monet leikit leikin sen kukkakuvioiden seassa. Isosetäni oli tuonut sen merimatkoiltaan tuliaisina aikaan ennen minun syntymääni ja isovanhempieni myytyä talonsa matto siirtyi isäni omaisuudeksi – ukin uuteen kerrostaloyksiöön se ei olisi millään mahtunut.
Matto vietti useamman vuoden kesämökkimme lattialla, kunnes äitini alkoi sääliä arvokkaan maton eloa talvisin lämmittämättömässä mökissä ja meidän muuttettuamme Joensuuhun saimme ihanuuden omaan olohuoneeseemme, johon se oli kokonsa puolesta kuin tehty.

Meillä matto nostetaan vintin turvista lattialle juurikin jouluisin, helmikuun alussa puhdistan sen hartaudella ja rullaan sen taas yhdeksi vuodeksi vintille odottamaan uutta joulua.
Mutta juuri nyt en halua miettiä sen poiskäärimistä – nyt on joulukuun ensimmäinen ja vasta alamme nauttia matosta ja joulun ajasta!Paljonhan kodista vielä puuttuu koristeita, mutta ne saavat asettua paikoilleen vähän kerrallaan, ilman hoppua ja kiirettä.

Joulun odotus on alkanut <3