K – I – K. (Kuopio – Ikea – Kunnonpaikka)
Koska minä (olen hankala ja vaikea ihminen, niin tietyin väliajoin) tarvitsen muistutuksen siitä, miten mukava ja ihana mies tuo Turjake oikein onkin. Varattiin siis aika lyhyellä varoitusajalla miniloma Kuopiossa: lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan Joensuusta ja sunnuntai-iltapäivällä luisteltiin loskaurissa räntäsateessa ja tuulessa takaisin kotiin.
Lauantaina suuntasimme suoraan Matkukseen ja Ikeaan, missä sujuvasti kului tunti ja toinenkin tutkaillessa ideoita kotiin – saimme mm. päätettyä millainen hana keittiöön vaihdetaan ja melkein pääsimme yksimielisyyteen tiskialtaan/-pöydän ulkoasusta sekä mallista.
Tigeristä, vai mikä sen nimi nykyään onkaan, ostelin – uskokaa tai älkää – pikkujuttuja tämän vuoden JOULUkalentereihin ja samaan aikaan Turjake hipelöi kattiloita Iittalan outletissä. Pitihän sinne minunkin mennä ja todeta kattila oikein hienoksi sekä tarpeelliseksi, jonka jälkeen T. onnellisena kantoi 6 litran teräskattilansa kassalle. Minä päädyin hipelöimään Koko-sarjan lautasia poistopöydästä ja päätimmekin kotimatkalle lähtiessämme käydä ostamassa Niitty- ja Sahrami-väreissä uudet lautaset kattaukseemme.
Shoppailessa aikaa oli kulunut niin, että pääsimme kirjautumaan sisään Kunnonpaikkaan, Siilinjärven puolella olevaan kylpylään, josta olimme varanneet superior-huoneen, jonka sitten korotimme 20 eurolla Junior-sviitiksi. Oma sauna ja parveke!
Kunnonpaikalla on itselleni ollut vähän sellainen ”ikäihmisten kuntoutuslaitos” imago, mutta kasvojenkohotusta lienee tehty, koska ainakin nyt kylpylässä vipelsi kaiken ikäistä, näköistä ja kokoista menijää. Kylpylän puolella oli liukumäkeä, Wibit-temppurataa, kylmäallasta, kävelyallasta, Hydrohex-vesijumppaa ja tietysti poreallas.
Osmannisaunassa olisin voinut viettää puoli päivää – lämpöä & höyryä oli juuri sopivasti niin että oleskelu oli ihanan rentouttavaa, muttei silti väsyttävää.
Suurin ylläri meitä odotti kuitenkin illalla mennessämme syömään. Olimme kylpylävisiitin jälkeen kellineet sängyssä ja tutkailleet ruokalistaa pohtien mitä ottaisimme ja T. oli siinä haikeana haaveillut Naudan Petite Tenderistä punaviinikastikkeella, jota hän ei kuitenkaan voisi syödä, kiitos allergioittensa…mutta kuinkas sitten kävikään!
Pakko myöntää, että kauhean korkein odotuksin emme kylpylän ravintolaan menneet, odotimme kärjistetysti sellaista ”bulkki-ruokaa”, vaikka a la Cartelta tilaisimmekin (hyi meitä kermaperseileviä snobeja!), mutta:
Ihanan puhelias ja pirteä tarjoilijamme otti yhteyden keittiöön handsfreellään tilausta ottaessamme ja Petite Tender-annoksessa ei ollut mitään ainesosia tai mausteita, minkä vuoksi T. ei sitä voisi syödä!
Perinteisesti olemme tottuneet siihen, että T:n lautasella on se plain pihvi ja keittettyjä perunoita joiden päällä ehkä hyvänä iltana kermakastike villisti aurajuustolla maustettuna. Ja tämä jopa ihan tasokkaammissakin paikoissa…
Oi riemua, oi iloa!
Minä tilasin kasvisannoksen, grillattua punajuuriröstiä, friteerattua lehtikaalia & kasvistortelliineja, pähkinä-kookoskastikkeella ja Prosociano juustolla. Taivas miten hyvää!
Jälkiruoaksi oli tarkoituksemme tilata Rikkaat ritarit (mehustetuin puutarhamarjoin, vanilja-mascarponella ja vadelmakastikkeella), mutta hurmaava tarjoilijamme suositteli minut tilaamaan mustaherukka-valkosuklaamoussen, joka tarjottiin suklaamaljassa pistaasikreemi vierellä.
Hyvä että ylipuhui, oli meinaan silmänruokaakin runsaasti ja ensimmäinen lusikallinen sai minut lähes kyyneliin. Oli niiiiiiiiiiiin hyvää!
Esitimme suorastaan kuumat kiitokset välitettäväksi kokille ja poistuimme nauttimaan vielä ruoansulattajat baarin puolelle ennenkuin tepsuttelimme takaisin huoneeseemme.
Oli kuulkaas outoa nukkua ilman painopeittoa, tavallinen peitto tuntui höyhenenkeveälle ja pyörin aikani ennenkuin sain itseni asettumaan. Enkä sittenkään nukkunut niin hyvin kuin mihin painopeittoni kanssa olen oppinut.
Aamusauna omassa huoneessa karisti unenmurut silmistä ja pienen halailuhetken jälkeen riensimme nauttimaan aamupalaa.
Kahvi maistui hyvälle ja aamupala oli muutenkin monipuolinen, raikas ja täyttävä – sen voimin jaksoi oivallisesti pakata taas laukut ja suunnata hakemaan Kokon lautasia Matkuksesta.
Koska säätiedotus uhkaili kelin huononemisella, päätimme suoriutua kotimatkalle jo yhden jälkeen ja hyvä olikin se – välillä räntää tuli kuin sankolla kaataen, tie oli todella polanteinen ja tuulen puuskat avoimille pätkille ajaessa hankaloittivat ajoa, jos ei varaansa pitänyt.
Kuten tästä postauksesta voitte päätellä, hengissä päästiin kotiin joskin pientä lisäjännitystä toi eräässä kohden matkaa välähtänyt kirkas valo…tuleeko meille odotettua kalliimpi reissu vai päästiinkö huomautuksella jää nähtäväksi.
Mutta vaikka postissa saapuisi postissa se pikavoittokin, niin miniloma oli sen arvoinen – meillä oli tosi kivaa yhdessä ja nautin suunnattomasti yhdessä vietetystä ajasta – ilman telkkaria, tietokoneita tai äänikirjoja. Olimme yhdessä, juttelimme, nauroimme, teimme asioita…taas jaksaa Turjaketta sohvamöttösenäkin jonkin aikaa katsella :)