Kaiken salliva helmikuu

Tonton-tammikuu meni yllättävää kyllä todella helposti, vaikka kieltäymyksen kruunua kirkastelin niin kahvin, lihan, herkkujen, vaalean leivän, kuplajuomien ja alkoholin poisjättämisellä.
Oikeastaan ainoa, mitä hetkittäin, tietyissä tilanteissa kaipasin, oli kahvi ja sekin mieliteko meni ohitse kun täytti kuppinsa höyryävällä, tuoksuvalla rooiboksella. Ruokalista oli kiitettävän monipuolinen, monipuolisempi kuin ilman kieltäymyksiä, koska aterioita mietti entistä tarkemmin varmistaakseen monipuolisen syömisen.
Varsinkin aiemmin jo hehkuttamani kikherne-ruusukaali-fetasalaattia olen tehnyt jo montamonta kertaa ja sitä tulen tekemään jatkossakin.  LOISTAVA työlounas!
Alkoholia en ole kaivannut pätkääkään, ehkä jos aurinko olisi paistanut ja asfaltti hehkunut sulavan lumen kostuttamana ja puiden juurella laajenevat pälvet olisivat huudelleet perinteisille pälvikänneille, olisi ollut vaikeampaa, mutta hei tammikuu susirajalla…ei pelkoa mokomista vaikka suht lämmin kuukausi olikin.

Tänä aamuna heräsin varhain että ehtisimme nauttia aamupalaa rauhassa. T. jauhoi kahvinpavut ja keitti vastajauhetuista ”poroista” kahvin (se tuoksu!) ja minä halkaisin juustobagelit paahtumaan.
Tuorejuustoa ja kylmäsavulohta bagelin päälle ja höyryävää kahvia kauniiseen kuppiin.
Sieraimet väristen tuoksujen sisään imua ja sitten hitaasti kuppi huulille. Aaaaaaaaaaaaah.
Juustobagelin tuoksuttelua ja rapsahtava puraisu, vehnäleivän, tuorejuuston ja kylmäsavulohen tanssi kielelläni ensipuraisun jälkeen suorastaan herkisti.

Hetkinen hiljaista pureskelua ja kahvin siemailua.
”aika laihaa tuli tästä kahvista”
”kylmäsavulohi maistuu kyllä paremmalle paahdetun ruisleivän päällä”

HAHAHAHHAHAHAHAH

No joo.

Kokonaiskolesterolini oli kuukauden aikana laskenut kokonaisen numeron verran, vaikka se korkea edelleenkin on. Suunta kuitenkin oikea.
Paino putosi inauksen vajaat 2 kg, mikä ei näy eikä tunnu missään, mutta numerona kannustaa.
Yleisen olon suhteen en muutosta kokenut minkäänlaista, henkisesti toki ylevöidyin suuresti, kun lihankulutuksellani en maailmaa tuhonnut.

Mutta nyt on helmikuu ja sallin itselleni taas kaiken mitä haluan. Taitaa vain tulla eteen se todellisuus, että en enää niin kauheasti haluakaan lihaa/mössöleipää/virvoitusjuomia, viini kyllä tulee epäilemättä maistumaan edelleenkin, mutta veikkaisin että vähenee senkin kulutus perusviikonloppuina.
Näkee kun elää.

Helmikuulle heitin itselleni haasteen ulkoilla joka ainoa päivä ainakin puoli tuntia, satakoon siis vielä lunta, että ei ympyrää tarvitse kävelypoluilla kiertää.